Maaseudun rauhaa
Lumen huntu vielä risainen lokakuussa.
Kesä on tyyrännyt morsiusneitonsa
uusiin naimisiin,
kaupunkiin työnhakuun.
Täällä ei tuntilasissa ole hiekkaa,
vaan sementtiä:
maisema on sama mutta minulla on eri silmät katsoa,
kuka vanhaisäntä tänään
puuttuu postinjaolta, lehdet eivät
lakkaa tulemasta, ne ovat
Maaseudun tulevaisuus, Ilkka, Suomen Uutiset.
Marraskuu vasta vetää kuolinnaamion
kasvoilleen, lehdet puissa
ruostuvat ruotiaan myöten, äkseerautuvat
tuhkaksi tasangon tuulissa,
puut ovat kourallinen nälkiintyneitä sotilaita,
jotka von Döbeln marssitti
tasangon laitaan katsellakseen aukkoja
kahvilan ikkunasta, lasillinen
III-olutta edessään.
Katkeilleet oksat käsiä,
kainalosauvoja, lehdissä hyytynyttä verta.
Lumi on keveitä hahtuvia
roudan kopristamilla vainioilla,
karstaamatonta villaa. Pakkanen
tomuttaa metsää, jonka seinä
ei ole mikään 'vain vihreä ovi', ennemmin
reikä Grimmin satuihin,
kuin orpopoikien kunnasta saadut kengät
rasahtelevat jäätyneillä mättäillä,
ja kylmä aurinko kierittäytyy
salaa Oy Wilh. Shaumann Ab:n
hallitsemissa latvustoissa.
Metsä on vielä pellon reumaattinen valtias,
ja pelto hallitsee ihmistä,
joka on pantu laihan lehmän komendantiksi:
se märehtii viluista heinää -
maaseudun rauha on täyteen jäätynyt jyvälaari
vain vaskikellot kumisevat
keskipäivää Helkama-radiossa
piirongon päällä: tyhjä laari on rauhattomuutta
ja jäykkähäntäisiä rottia
kurkistelemassa piirongin alta.
Täällä ei tuntilasissa ole hiekkaa
vaan sementtiä,
aika on sama mutta minulla on eri silmät katsoa,
kuka vanhaisäntä tänään
puuttuu postinjaolta.
- Arto Melleri
Mysteeritehtävä
KENEN KIRJOITTAMA RUNO?
