Kätkö on haettavissa ympäri vuoden, mutta näyttävimmillään se on ehdottomasti kesän aukioloajan puitteissa. Tällöin myös pihaan voi pysäköidä - muulloin ovat portit kiinni, mutta kätköllä käymiseen on lupa.
Peikon aarteen tarina
Olipa kerran, kauan kauan sitten Onkkaalaan kylässä kaunis neito. Hän asui perheensä kanssa pienellä tilalla jossa keväällä kukkivat sinivuokot sinisinä kuin tuon tytön silmät, kesällä vadelmat kypsyivät vaaleanpunaisiksi kuin tytön suu ja loppukesällä vilja lainehti kullankeltaisena kuin tämän tytön tukka. Syksyn tullen tilan omenat lainasivat punansa tytön poskista ja talven hanki oli yhtä puhdas kuin tuon tytön mieli.
Vanhan peninkulman päässä tuosta talosta asui Kivilinnassa toinen. Hänen silmänsä olivat kevään orvokkien tapaan moniväriset, suu oli kesäisten metsämansikoiden punainen, tukka kuin ruisleivän kuori kun syksyllä sato korjataan ja ensimmäiset leivät kuumassa uunissa paistetaan. Syksyn suppilovahverot lainasivat värinsä ripsille ja ensimmäiset lumihiutaleet hampaille.
Nämä kaksi nuorta kohtasivat Kukkolassa kyläkeinulla ja vanhaan tapaan pitivät siellä lystiä muiden kylän nuorten kanssa. Joukossa oli eräs nuorukainen, vilkkkusimäinen ja vieras. Häntä ei ollut kukaan tavannut seudulla aikaisemmin, mutta hyvänä seuramiehenä pääsi pian porukkaan mukaan ja sai paljon kutsuvia katseilta kylän nuorilta.
Yhtä matkaa neidot lähtivät juhlatanhuelta kotia kohden illan tullessa ja lähtipä heille saattomieheksi tuo uusi tuttavuus. Heti pian Kivilinnan näkyessä nousi hurja myrsky eivätkä neitokaiset saattomiehineen enää nähneetkään ympärilleen. He yrittivät selvitä miten taisivat ja pian nuorukainen saikin johdatettua neidot turvaan pieneen luolaan lähistöllä.
Nuorukainen sytytti tuikun ja tytöt näkivät, että luola olikin oikeastaan asunto: siellä oli vuode ja pöytä ja jos minkälaista purkkia ja purnukkaa hyllyillä. Tyttöjä tilanne kummeksutti, mutta he olivat niin uupuneita kaikesta keinumisesta, tanssimisesta ja myrskyssä taivaltamisesta että nukahtivat vuoteelle sylikkäin.
Aamun sarastaessa neidot heräsivät. Eilinen saattomies ei ollut enää lainkaan viehättävä, vaan istua mökötti nurkassa eikä luonut vieraisiinsa enää silmäystäkään. Tytöt hipsivät silmät alas luotuina ovesta ulos niin pian kuin vain pystyivät ja suorinta tietä koteihinsa.
Kotiväki oli riemuissaan, kun tytär palasi kotiin, mutta huomasi pian ettei kaikki ollut ennallaan, vaan jotain oli muuttunut - nuorukaiseksi naamioitunut peikko oli ryöstänyt kummaltakin neitokaiselta jotakin - mutta mitä?
Etsi peikon aarrearkku koordinaattien näyttämästä paikasta niin saat tietää.