VAHTO
Arkeologisista löydöistä päätellen, Vahdolla on ollut asutusta monessa paikassa jo kivikaudella. Vahdon paikan nimi esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1460 muodossa ”Vatt” ja ”Vattola”. Tuolloin sillä tarkoitettiin Vahdon kylää. Kylä sijaitsi liikenteellisesti keskeisellä paikalla. Sen kohdalla Vahdonjoki haaraantuu kahtaalle ja siellä risteävät myös vanhat kesä- ja talvitiet Maariaan, Ruskolle ja Maskuun sekä Ala-Satakuntaan. Kylän keskeinen sijainti lienee ollut syynä siihen, että koko paikkakuntaa alettiin kutsua Vahdoksi. Tämä käytäntö vakiintui kartoissa ja maallisen hallinnon asiakirjoissa 1650- luvulta alkaen. Sen sijaan kirkollisissa asiakirjoissa rinnakkaisena Vahdon kyliä tarkoittavana nimityksenä esiintyvät ”Korpi” (ruots. Corvis) ja ”Korven kappeli” (ruots. Corvis Capell) aikavälillä 1550 - 1750.
Vahdon nykyisen kyläasutuksen juuret voidaan eräin paikoin ulottaa suorana jatkumona ainakin rautakaudelle. Keskiajalla Vahdon kylät muodostivat oman asutuskokonaisuutensa Ruskon kirkkopitäjän sisällä. Vanhin mainita Vahdon kylistä, Auvaisten Sääksystä, on vuodelta 1337. Vahdon kylät olivat, yhtä lukuun ottamatta olemassa jo 1540- luvulle tultaessa. Ainoastaan Lavamäki tuli myöhemmin. Se alkuna olivat kaksi 1770-luvun alussa perustettua uudisasutustilaa.
Keskiajalla Ruskon ja Vahdon kylät muodostivat yhden kirkkopitäjän. Vuonna 1577 sekä Ruskon aneksi että Vahdon kylät liitettiin Maskun emäseurakuntaan. Vahdon saarnahuonekunta perustettiin vuonna 1638. Vahto sai kappelinoikeudet vuoden 1867 alusta ja itsenäinen seurakunta siitä tuli vuonna 1893. Vahdon kunta perustettiin vuonna 1870. Vahto oli itsenäinen kunta 139 vuotta, kunnes se liitettiin Ruskoon vuoden 2009 alusta.
Asutuksen vallatessa uusia alueita kylän alkuna oli useimmiten yksinäistalo. Perhekunnan suurentuessa ja sukupolvien vaihtuessa talo jaettiin useammalle viljelijälle. Kylään näin syntyneet talot sijaitsivat ns. kyläntontilla, toistensa tuntumassa ja peltojen ympäröiminä. Kunkin viljelijän raivaamat pellot olivat aluksi omissa lohkoissaan, mutta sarkajaon tultua voimaan, niistä muodostettiin laajoja kylänvainioita. Ne jaettiin viljelijöille heidän kylänosuutensa mukaisesti kapeina sarkoina. Tämä jako tehtiin, jotta kirkolliset ja maalliset verot voitiin määrätä tarkkaan kullekin talonpojalle, heidän viljelemänsä alan mukaisesti. Verokunnan kylät olivat yhteisesti vastuussa verojen maksusta kruunulle. Jos talo tuli veronmaksukyvyttömäksi tai se annettiin läänitykseksi aatelisille (joka sai sen verot itselleen), seurasi siitä, että muut joutuivat maksamaan enemmän veroa, jotta yhteisesti määrätyt verot saatettiin hoidettua. Kylän metsä oli talojen yhteinen. Vahdon erikoisuus oli kylänmetsien jälkeen Kuhankuonoon ulottunut yhteismaa, kruununalmenninki, joka oli usean pitäjän yhteisessä käytössä. Kruunualmenninki jaettiin 1800-luvulla sitä aikaisemmin käyttäneiden Vahdon, Ruskon, Raision, Naantalin Luonnonmaan ja Kaarinan kylien talojen kesken.
SEPPÄLÄ
Seppälän kylä on keskiaikainen. Lauri Seppälän mainitaan olleen käräjillä lautamiehenä vuonna 1432 ja myös todistamassa Vahdon Isolähteenniityn kauppaa vuonna 14441. Lauri möi turkulaiselle porvarille Matias Skalenbergille Lappeenniityn vuonna 1454. Laurin ja Seppälän toisen isännän mainitaan luovuttaneen puolet maistaan samaiselle Skalenbergille vuonna 1457. Tämän vävy Henrik Finkenberg, oli sitten lahjoittanut Seppälän isäntien maat Naantalin luostarille vuonna 1459. Maita viljeli luostarin lampuoti, jonka mainitaan suorittaneen niistä vuosivuokrana 3 markkaa vuonna 1556. Tämä Seppälän tila oli luostarin omistuksessa vielä vuonna 1571. Luostarin tila merkittiin tuolloin, muiden Vahdolla olleiden vähitellen kruunulle. Seppälän tilukset annettiin Kankaisten Horneille viimeistään vuonna1628. Heillä tila oli reduktion toimeenpanoon, vuoteen 1683 asti. Tämä tila on nimettyvuoden 1784 manttaaliluettelossa Seppälän Isotaloksi. Vuoden 1540 Pöytyän maakirjassa Seppälän toinen tila (Vähätalo) mainitaan Vahdon kylien joukossa. tuolloin sen omisti turkulainen porvari ja suurmaanomistaja Henrik Skalm. Hopeaveroluettelossa vuodelta 1571 Seppälässä mainitaan kaksi verovelvollista. Kylämäen yhteydessä on kerrottu Seppälän toisen tilan omistuksen siirtyneen Anna Pietarintytär Skalmille ja avioitumisen kautta edelleen Pietari Friisille vuonna 1594. Heidän tyttärensä Elina ja hänen miehensä Arvi Johanneksenpoika saivat rälssioikeudet Vähätaloon vuonna 1614. Tila palautui kruunulle Elinan kuoltua 1652. Eversti Bernhardt 1910Rehbinderille myönnettiin elinikäinen rälssioikeus samaan taloon vuonna 1696. Vähätaloa isännöi toinenkin sotilas kersantti Welling 1760-luvun vaihteessa. Seppälässä toimitettiin isojako vuosina 1785-89. Tuolloin Vähätalo jaettiin Vähätaloksi ja Uusitaloksi. Isotalo säilyi kokonaisena vuoteen 1799, jolloin sekin jaettiin kahtia. Isotalon toista puolikasta alettiin kutsua Vahdolla Ruotsalainen sen ruotsinkielisen omistajien mukaan 1800-luvun alussa. Myöhemmin Haaliksi nimetyn talon maat on liitetty pääosin takaisin Isotaloon ja nykyisin kylässä on kolme taloa. Vähätalon osti vuonna 1782 turkulainen tehtailija Johan Stadigh. Uusitalosta lohkottiin Männikkö Laurila) vuonna 1902. Vähätalosta on lohkottu 1910-1920 luvulla Mäkisen ja Ketolan palstatilat sekä Tuomela. Ojalan torppa kuului Vähätaloon vuodesta 1860. Seppälän sotilastorppa on ollut olemassa jo 1690-luvulla. ilmeisesti tällä tarkoitettiin Notkon torppaa, josta on maininta vuodelta 1731. Isotalosta on lohkottu 1910-1920 luvulla Koivula ja Haalista Haapa-alho ja Tirava.
Lähde: Turkka Myllykylä Korven helmasta kehittyväksi kunnaksi. –Vahdon historiaa ja perinteitä-