Salpalinja on yksi merkittävimmistä II maailmansodan aikana rakennetuista linnoitusketjuista. Salpalinja rakennettiin pääosin talvi- ja jatkosodan välillä 1940-1941 Suomen itärajan turvaksi. Vaikka Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, sillä oli kuitenkin välillinen vaikutus jatkosodan tapahtumiin. Puolustusrintaman virallinen nimi oli vuodesta 1944 Suomen Salpa ja sittemmin Salpa-asema, linnoitusketjusta käytetään myös nimitystä Salpalinja.
Suomenlahdelta Lappiin ulottuva Salpalinja jakautuu valtakunnallisesti kolmeen puolustukselliseen painopistealueeseen: eteläisimpänä on yhtenäinen puolustusasema Suomenlahden rannalta Luumäen Kivijärveen asti, linjan keskiosassa ovat vesistöihin nojautuvat asemat Kivijärven, Saimaan ja Pielisen välillä sekä pohjoisimpana tärkeimpien tiesuuntien linnoitteet Pielisestä pohjoiseen aina Petsamoon asti.
Juvolan tykkipatterin rakentaminen aloitettiin vuonna 1940. Juvolassa on neljän tykin kestolinnoitettu tykkipatteri, jonka aseistuksena oli 280 mm:n raskaat venäläiset rannikkomörssärit, vuoden 1877 mallia. Betoniset tykkiasemat suojatiloineen sijaitsevat mäen rinteessä, sekametsässä, 100 – 150 metrin etäisyydellä toisistaan. Ne on numeroitu vanhan sotilaskartan perusteella numeroilla 1 – 4. Itäisin tykkiasema on kunnostettu nähtävyydeksi ja se on varustettu opaskyltillä ja viitoituksella.
Kätkö sijaitsee kunnostetulla tykkiasemalla.
Juvolantieltä on viitoitus "Juvolan tykkipatteri".