Mallinkaisen Piraatit

MALLINKAISEN KAUHU

Joitakin satoja vuosia sitten, kun Suomessa elettiin vielä vieraan vallan alaisuudessa ja kansalaiset saivat pääasiallisen elantonsa maa- ja metsätaloudesta, saatoit noustessasi Mallinkaisen kauniin järviylängön korkeimmalle kummulle nähdä ympärilläsi erikoisen etelähämäläisen maiseman.

Tätä maisemaa kaunisti silloin laaja järvi, jota kutsuttiin Mallinkaisen Mereksi.

Mallinkaisen Meri oli silloin paljon suurempi pinta-alaltaan kuin nykyisin, peittäen alleen nykyisen Janakkalan, Riihimäen sekä Hausjärven alavimmat alueet. Nykyisinhän maannousema on muuttanut maisemaa huomattavasti, ja Mallinkaisen Meri on kutistunut pinta-alaltaan.

Niihin aikoihin Mallinkaisen Meri oli yhteydessä Kokemäenjoen vesistön kautta Pohjanlahdelle ja sieltä kaikille seitsemälle merelle, joita hallitsivat villit merirosvot ja pahantekijät.

Nämä merirosvoiksi itseään kutsuneet henkilöt purjehtivat pienehköillä aluksillaan jokia pitkin sisämaahan, saapuen myös Mallinkaisen Meren alueelle. He ryöstelivät kulkiessaan pieniä joenvarren savupirttejä ja aluehallinnosta vastanneiden voutien keräämiä verovaroja.

Heistä kuuluisin ja viekkain oli piraatti nimeltä Lars Warpunen.

Lars Warpusen aikaansaamien pahojen töiden listalla voidaan mainita mm. seuraavia ilkitöitä:

• Björneborgin pienen kauppalan kirkon kolehtihaavien ryöstö

• Tammerforsin pienteollisuuskylän kosken kuivaaminen

• Birka-landetin talonpoikien kaappaaminen ja myynti orjiksi beduiineille

• Kruununvoudin aarrekirstun ryöstäminen

• Emäkosken vauraan turkiskaupan keskuksen ryöstäminen

Emäkosken pitäjän vaakuna jossa nokinäätä kiipeää pitkin joenrantaa

Emäkoskihan on muinaisen Pirkkalan pitäjän sydänaluetta, sijaiten helppokulkuisten harjujaksojen ja ikiaikaisten vesireittien risteyskohdassa. Kylä tunnetaan turkiskaupasta ja muista noenmustista tuotteistaan.

Lars Warpunen saapui kerran laivallaan Lacus Vanajuksen virran latvavesille Mallinkaisen Meren alueelle. Siellä hän havaitsi tulleensa oikeastaan aivan miellyttävälle seudulle, jossa hänen ammattinsa harjoittaminen sai uusia muotoja. Lars Warpusen puhuma kieli muistutti hieman muinais-skandinaaviskaa, sisältäen myös laajan venäjänmaan sanontoja ja kielikuvia.

Larsin mukana aluetta terrorisoivat hänen joukkionsa.

Kerran sattui niin, että yrittäessään saada kiinni orjiksi haluamiaan alueen alkuasukkaita Larsin miehet juoksivat pakoon pinkovien perässä pitkin metsiä ja huutelivat toisilleen: Ota kiinni, ota kiinni...Ta Fast, Ta Fast! Ilmeisesti siitä tapahtumasta on lähtöisin alueen nykyisinkin tunnettu nimitys ”TaFastLand”.

Lars perusti Mallinkaisen Meren kallioluodon huipulle pienen majapaikkansa, joka on edelleen nähtävissä seudun korkealla paikalla. Majaa kutsutaan joskus myös Mallinkaisen Erakon majaksi.

Antakaamme majaa nykyisin asuttavien ihmisten olla rauhassa, vaikka siellä saattaakin sijaita jotain kiinnostavaa kerättävää.

Larsin miehet kyllästyivät kuitenkin alueen ryöstelyyn, ja kävipä joillekin myös niin, että alueen alkuasukkaisiin kuuluneet vaaleahiuksiset nuoret neidot kaappasivat piraattimiehistä itselleen puolison. Kauniit neidot kulkivat siihen aikaan turkiksiin pukeutuneina ja hiukset vapaasti tuulessa hulmuten.

Ja kuten niin useasti merenkulun historiassa on tapahtunut, Larsin hurja joukkio teki lopulta kapinan Larsia kohtaan ja ryösti hänen viimeisen purjehdusaluksensa jättäen Larsin Mallinkaisen Meren rannalla sijaitsevalle kalastusmajalle. Sen jälkeen tapahtuneista asioista on saatavissa vain suullisesti perittyä tarinaa ja tietoa.

Kerrotaan, että Lars halusi kaapata takaisin laivansa, legendaarisen aavelaivan, jonka miehistö kaappasi kapinoiden itselleen. Kapinan aloitti perämies Tervus Camalus, josta tuli laivan kapteeni ja Lars hylättiin majaansa. Lars löysi saarelta jotain kallisarvoista sisältäneen salakuljettajien varaston, rommia ja juopotteli saarella kolme päivää kunnes salakuljettajat palasivat saarelle ja ottivat hänet kyytiinsä. Karkaustarinana Lars kertoi kesyttäneensä pari merikotkaa ja liidelleensä niiden varassa eri puolille aluetta.

Mallinkaisen Meren majastaan Lars sittemmin ajautui alueen hallintolinnakkeeseen Lacus Vanajuksen järven rannalle. Sieltä hän yritti kaapata satamassa olleen laivan, mutta yritys ei onnistunut. Lars pelasti alueen kuvernöörin tyttären, Liisa Swahnin hukkumiselta. Lars tunnistettiin kuitenkin silloin merirosvoksi ja hänet yritettiin pidättää, mutta hän uhkaili Liisaa ja pääsi pakenemaan raudat käsissä. Lars suuntasi sepän pajalle saadakseen käsirautansa pois. Aluksi kaikki meni varsin hyvin, kunnes seppä pudotti alasimen Larsin varpaille. Lopuksi humalainen oppiseppä kolautti Larsin tajuttomaksi pullollaan.

Lars joutui vankilaan Lacus Vanajuksen linnaan, ja hänet tuomittiin teloitettavaksi hirttämällä, auringon noustessa seuraavana aamuna. Samana iltana Larsin kapinoinut miehistö hyökkäsi uuden kapteeninsa kanssa linnoitukseen, saaden kaikki pakokauhun valtaan. He kaappasivat mukaansa Liisan, jonka linnan seppä halusi itselleen. Seppä pyysi apua Larsilta ja vapautti tämän vankilasta. Lars saa päähänsä vallan mainion juonen, jolla saisi laivansa takaisin itselleen.

Monien taisteluiden, käänteiden ja juonien kautta Lars ja seppä onnistuvat lopulta kaappaamaan laivansa takaisin ja murtamaan kirouksen, joka pitää Larsia miehistöineen kuolemattomana.

Larsin miehistö purjehtii pois laivallaan ja Lars joutuu taas vankilaan. Larsin ollessa hirttosilmukassa seppä tulee ja pelastaa tämän, Lars pakenee soutuveneellää Mallinkaisen Mereen laskevaa pientä jokea ylävirtaan, väistellen Mallinkaisen Meren syvyyksissä piilottelevaa hirmuista muinaisliskoa ”Mustaa Makkaraa” jonka laulun voi edelleen kuulla järven rannalla öisin.

Mallinkaisen Meren syvyyksissä piilotteleva ”Musta Makkara”

Kyseinen olio ”Musta Makkara” on merimiestarinoissa esiintyvä valtava merihirviö, joka saattoi hyökätä laivojen kimppuun ja vetää ne syvyyksiin. Se oli puoliksi mustekala ja puoliksi rapu, joidenkin lähteiden mukaan jättiläiskalmari. ”Mustan Makkaran” kuvasi ensi kerran Erik Pontoppidan vuonna 1752 julkaistussa teoksessaan Norjan historia.

Lars joutuu soutuveneellään liikkuessaan vaikeuksiin, kuullessaan veden syvyyksistä outoa musiikkia, kuin tuuli ulvoisi veden alla Lars ei tiedä mitä hän voisi tehdä pelastautuakseen, sillä hän arvaa, että merihirviö ”Musta Makkara” aikoo hyökätä hänen kimppuunsa.

Lars soutaa kuin paholainen ja onnistuu vaivoin välttämään ”Mustan Makkaran” lonkerot.

Silloin hän huomaa, että eräässä lonkerossa on kiinni takertuneena kirstu, jossa sykkii miehen sydän. Sydämen oikea omistaja on muuttunut yön pimeydessä kulkevaksi zombieksi, joka yrittää löytää sydämensä, jota ”Musta Makkara” vartioi.

Lars huudahtaa ”Musta Makkaralle”: Varo, takanasi tulee hyökkääjä!

Makkara kääntää katseensa taaksensa ja silloin Lars ryöstää kirstun itselleen, soutaen vimmattua vauhtia rantaan. Makkara suuttuu ja lähtee Larsin perään. Kuitenkaan Musta Makkara ei kykene liikkumaan kuivalla maalla yhtä sulavasti kuin vedessä, ja Lars pääsee pakoon.

Musta Makkara ryömii kuitenkin Larsin perään ja monien hyökkäysten jälkeen Lars on umpikujassa. Musta Makkara hyökkää Larsin veneen kimppuun upottaen sen, nielaisten Larsin Mustan Makkaran kidan kautta toiseen ulottuvaisuuteen. Musta Makkara nielaisee samalla vahingossa myös kirstun, jossa sykkii piraatin sydän. Saatat kuulla sen sykkeen, jos olet aivan hiljaa.

Retki huipentuu lopulta Mallinkaisen Meren alapuolella sijainneeseen maanalaisen meren tyrskyisen kalliorannan lähellä käytävään taisteluun, josta perimätieto kertoo Larsin päässeen kuin livahtaen takaisin maan pinnalle. Myöhempiä Lars Warpusen vaiheita emme tunne, voinet auttaa tässä asiassa...

Sinun tehtävänäsi on nyt etsiä Lars Warpunen tai se mitä hänestä on löydettävissä!