Rauhaniemi
Tarvasjoelle tuli asutusta vuonna 1316, mutta ensimmäinen kirkko rakennettiin jo ennen sitä, 1200-luvulla. Kirkon ympärille syntynyttä seurakuntaa alettiin 1550-luvulla nimittää Alastaron saarnahuonekunnaksi ja myöhemmin Euran saarnahuonekunnaksi. Vuonna 1909 Tarvasjoki sai oman itsenäisen seurakunnan. Itsenäistä aikaa kesti vuoteen 2015, jolloin Tarvasjoen ja Liedon kuntaliitoksen yhteydessä Tarvasjoen seurakunta liitettiin Liedon seurakuntaan Tarvasjoen kappeliseurakuntana.
Tarvasjoen seurakuntatalo on Hämeen Härkätien, Kyröntien ja Tarvasjoen rajaamalla tontilla. Vuonna 1771, jolloin Euran saarnahuonekunta sai oman saarnaajan, tarvasjokelaiset rakensivat tälle paikalle pappilan. Pihapiiriin tuli asuinrakennuksen lisäksi useita talousrakennuksia sikalasta puotiin ja huusiin. Vuonna 1835 pappilaan rakennettiin kokonaan uusi asuinrakennus. Tällä paikalla pappila sijaitsi vuoteen 1900 saakka, jolloin uusi pappila rakennettiin Hiidenmäelle.
Sen jälkeen kun kappalainen Anders Engman oli 1900 muuttanut uuteen pappilaan, vanhassa pappilassa toimi mm. kiertokoulu, kunnes senaatti myönsi luvan rakennusten myynnille. Tontin todettiin kuitenkin kuuluvat Euran Knaapille, jolloin se siirtyi J.F.Fingerroosin omistukseen. Fingerroos nimesi tontin Rauhaniemeksi. Rakennuksissa toimi aluksi Marttilan osuuskaupan sivumyymälä ja sittemmin Tarvasjoen osuuskaupan myymälä kunnes Tarvasjoen osuuskauppa osti oman tontin Kyröntien toiselta puolelta ja rakennukset jäivät tyhjilleen.
Koettuaan voimakkaan herätyksen Fingerroos antoi purkaa rakennukset 1910 ja rakensi niiden tilalle rukoushuoneen. Fingerroosin kuoltua 1912 rukoushuoneen omistajaksi tuli säästöpankin johtaja Vilho Mattila. Rukoushuoneella toimi mm. kiertokoulu ja Euran koulupiirin alakoulu, kunnes Euran koulurakennus valmistui 1941. Koska pankilla ei ollut omia toimitiloja, rukoushuoneen pikkusalissa toimi myös säästöpankki sulassa sovussa rukoushuoneen kanssa vuoteen 1960, jolloin pankki sai omat tilat. Mattila tarjosi rukoushuonetta Tarvasjoen seurakunnalle, joka ostikin sen seurakuntataloksi 1969. Näin rakennus on edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaan paikalla, jossa seurakunnalla on perinteitä pitkälti yli 200 vuoden takaa. Seurakunnan toiminta vilkastui huomattavasti omien, uusien tilojen myötä. 1977 seurakunta päätti seurakuntatalon peruskorjauksesta ja lisärakennuksesta ja marraskuussa 1978 uudisosa otettiin vastaan, se käsitti vahtimestarin asunnon, diakonin toimiston ja yhteisen lämpökeskuksen. Seurakuntatalon ulkoasu jäi lähes entiselleen.
Seurakuntatalolla toimii edelleen lastenpäiväkerho ja muita kerhoja ja ryhmiä. Jalankulkija voi pysähtyä hetkeksi Papinsillalle, kuunnella Papinkosken kuohuja, ja seurakuntataloa katsellen kuulostella menneisyyden ääniä.
Lähde: Tarvas kotiseutulehti 2/1979, Seurakuntatalo, vanha ja uusi (Kalervo Mäkinen)