MK 7 - Tirtsupurolla Traditional Geocache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(regular)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
*****************************************************************************
FTF by Ville Saari klo 05:40 seitsemän päivää julkaisun jälkeen.
*****************************************************************************
Kätköstä löytyy pätkä koordinaattia kätkölle Mustiksen mysteeri!
Here you will find a piece of kordinates to the cache Mustiksen mysteeri!
Eli
Tämä on Pauli Matikaisen Mustakäsi-kirjasarjan kätkö numero 7/8. Paikat on valittu kirjojen ”oikeilta” tapahtumapaikoilta muutamia lukuun ottamatta (koska noille paikoille ei enää nykyään voinut kätköjä perustaa). Kätköpaikat ovat kuitenkin sellaisia, missä nuo tapahtumat olisivat yhtä hyvin voineet tapahtua. Onnea matkaan!
Lue lisää kätkösarjan "synnystä ja ohjeista" MK 1 - Meidän koulu -kätkön info-osasta.
This is cache number 7/8 from a series of caches created on the basis of Pauli Matikainen’s Mustakäsi- books. Read more information about "the birth and instructions" of this MK-serie in the page MK 1 - Meidän koulu.
* Tämä kätkö ei ole autenttisella paikalla, mutta seutu muistuttaa kovasti alkuperäistä Tirtsupuron maastoa, mikä sijaitsi Perätirilän metsässä nykyisen Betoniaseman paikkeilla. Siellä, nykyisen meijerin alla, on myös kuuluisa Haaveilukivi, jossa Repa. Ana ja Jasu kävivät aina keväisin haaveilemassa kesästä.
Alla on ote kirjasta: Mustakäsi ja neljäs muskettisoturi, 2001, Kirjapaja, luku 1
* This place is not the authentic Titrstupuro (Tirtsu creek), but it looks plenty like the real one. The real one was somewhere in the forest next to the present concrete station A-Betoni. There, under the dairy bildings was also that famous ”Dreming stone”, on which Repa, Ana and Jasu in the spring used to dream about summer.
There is a chapter from the book Mustakäsi ja neljäs muskettisoturi (Black hand and the 4 th ”musket warrior”), below, but unfortunately only in Finnish. Sorry.
Olkaa hyvät! - Here you are!
<
TIRTSUT
Me oltiin juuri ajelemassa meidän upseerimajalle, kun yht'äkkiä alkoi kaamea kiljunta ja karjunta. Ensin me ajateltiin, että likat olivat tehneet meille ansan, mutta ei ne mitään likkoja olleet. Joka puolelta polkua alkoi nimittäin rynniä tirtsuja. Nuo tirtsut on naapurikylän koviksia ja niitä tuli puista ja pensaista ja ojista ja vaikka mistä. -Väijytys! Jasu huusi silloin minkä jaksoi. -Vetäytykää! Käsky oli kuitenkin turha, sillä me oltiin Repan kanssa jo käännytty ja alettu polkea pakoon, minkä kintuista päästiin. Tilanne olikin jo melkein pelastettu, kun Jasu irrotti kätensä ohjaustangosta ja alkoi heristellä takaa-ajajille nyrkkiään. Sitä sen ei olisi kumminkaan pitänyt tehdä, sillä silloin se törmäsi Repan takapyörään ja lensi nurin. -Voihan lirit! Jasu ähkäisi ja veti pyöränsä äkkiä ylös. Siitä oli tanko kuitenkin vääntynyt niin, ettei sillä pystynyt enää ajamaan - ja tirtsut lähestyivät! -Siat! Jasu suhahti raivosta ja kauhusta sekaisin, otti sitten toisella kädellään pyöränsä tangosta kiinni ja toisella satulasta ja pani pyörän rullaamaan kohti tirtsuja, sitten se lähti pinkomaan pakoon, että silmissä sumeni. Jasu paahtoi metsäpolkua ja huusi. Se huusi kuin porsas ja vinkui eikä se ollut huomata, miten Repa polki vimmatusti sitä vastaan. -Valmiina! Repa huusi jo kaukaa ja veti sitten käsijarrukäännöksen Jasun edessä: -Hyppää äkkiä kyytiin, luutnantti! -Jos me oltais ajettu vielä vaikka vain 15 metriä, me oltais oltu jumissa, Repa ähkäisi äkäisenä, kun tirtsut oli vihdoin saatu jäämään taakse ja me oltiin päästy hiekkamontun takamaastoon lepäämään. -Jeh, mekin ähkäistiin Jasun kanssa. -Ja mun pyörä jäi sinne! Jasu valitti. -Mutta oisit jäänyt varmasti itsekin, jos Repa ei olis hoksannut kääntyä takaisin, minä yritin lohduttaa sitä, ja sitten tuli hiljaista. Me alettiin näet ajatella kaikki, mitä ne olisivat Jasulle tehneet, jos ne olisivat saaneet sen kiinni. -Noille pitäisi kyllä antaa joskus kunnon opetus! Repa alkoi äkkiä uhota. -Tollasta mä en sulata! -Ja mun pyörä jäi, Jasu höpötti taas. -Miten mä saan sen takaisin? -Mennään katsomaan. Eiks me voida vaan hiipiä metsää pitkin takaisin ja katsoa, minne ne on sen laittaneet? Repa esitti silloin kuin jokapäiväistä asiaa, ja me vilkaistiin Jasun kanssa hämmästyneinä toisiimme. Mennä nyt vapaaehtoisesti lähelle tirtsuja ja vain yhden pyörän takia! -No mennäänkö? Repa kysyi uudestaan. Seurasi hiljainen hetki, kun me ei Jasun kanssa oikeastaan oltais haluttu, mutta kun me ei toisaalta haluttu näyttää pelkureiltakaan, Jasu alkoi änkyttää, että: -Ka.. kai se on hyvä ajatus. -Ni´iin, minäkin totesin, ja pikkuhiljaa me kaikki oltiin lähtemisen kannalla. -Ja pysytäänki sitten hiljaa ja matalina, Repa sanoi, mutta se nyt oli ihan turhaa sanailua, sillä mitä lähemmäksi tirtsuen väijytyspaikkaa me tultiin, sen varovaisemmin me kuljettiin. Pienikin risaus sai meidät jäykistymään kivipatsaiksi ja sydämet lisäämään kierroksia. Tirtsuen vakoilu oli puolta jännittävämpää kuin esimerkiksi likkojen. Jos siitä jäi kiinni, niin selkään tuli ja varmasti! Mutta vielä kertaakaan me ei tietysti oltu jääty - eivätkä tirtsut nytkään näyttäneet tietävän meistä yhtään mitään. Siellä ne vain seisoivat rykelmässä polulla. Itse Rupi-Jomppa, tirtsujen kruunaamaton kuningas, seisoi piirin keskellä ja piti Jasun pyörää pystyssä. -Hilataan tää fillarinromu puuhun! se sähähti äkkiä, kun me oltiin päästy kuuloetäisyyden päähän. -Korraaa, koorraaa! tirtsut alkoivat hymistä kuorossa ja kohottivat kaksi sormeaan tervehdykseen. Se sai Rupi-Jompan virnistelemään ilkeästi ja minua kylmäsi selästä. Mutta sitten Rupi-Jomppa kumartui Jasun pyörän ääreen ja pyöritti sen ventiilin mutterin auki. Kuului suhahdus, kun venttiili lensi polulle, josta Rupi-Jomppa paiskasi sen pöheikköön. Muut tirtsut nauroivat ympärillä. Sitten Rupi-Jomppa otti toisen venttiilin ja paiskasi senkin menemään, sitten se käski yhden tirtsuista kiipeämään puuhun. Heti kun se oli saanut itsensä alaoksalle, kaikki allaolevat alkoivat nostaa sille Jasun pyörää. Kun pyörä vihdoin paistatteli päivää puussa, tirtsut aloittivat poistumistanssinsa. Ne rummuttivat jaloillaan maata, hakkasivat käsillään ilmaa ja huusivat: -Korraa, korraaa! Sitten ne lähtivät löntystelemään polkua pitkin, ja me seurattiin niitä salaa kuin varjot. Me seurattiin niitä aina rautatielinjalle saakka ja siinä me nähtiin, miten ne ylittivät rajalinjan omalle puolelleen ja katosivat metsään. -Senkin siat! Jasu tuhahti niille halveksivasti. Sitten me käännyttiin kuin yhteisestä sopimuksesta ja lähdettiin taapertamaan takaisin pyöräpuun luo.”
Additional Hints
(Decrypt)
Inaun ba cnerzcv.
Gur byq vf orggre.