Olipa kerran ilkeä kätköilijä, joka oli niin ilkeä, että piilotti kauniin purkin pimeään metsään. Tämä kätköilijä oli vieläkin ilkeämpi – hän ei kertonut siitä kenellekkään, paitsi joukolle geomaaneja ja niillekin vain niiden omalla kielellä, jota myös geokieleksi kutsutaan. Geokieli on lyhyttä ja rumaa ja sillä on monta erilaista esitysmuotoa, mutta se on kuitenkin kohtuullisen täsmällistä.
Once upon a time there was a wicked geocacher who hided a beautiful box to the dark forest. Indeed he was so wicked that he did not tell anyone where the box is, except to the group of geomaniacs using their language, called geo language. The geo language is ugly language, it is short and it has many different expressions but in fact it is quite accurate language.
Tältä näyttää runo muinaisella geokielellä, jossä kätkö geomaaneille paljastetaan.
The poem written in the ancient geo language look like this.
Salitku urop jopikori,
gharku ukomuo azari,
jupink kita sleepe fu pippi
do poppo ten tattsu
purasu ratta.
Hapsuki buitsenur suoke,
juops azuma Äbo do pippi
ten ratiosu fu pijon.
Kupsukar bultsenar hamzyir
Chorku gryö krusi.
Ōkina ishi
Jos lunta on paljon niin kätköä hankala löytää. It is difficult to find the cache if there is lot of snow.
