Alakanava Multi-Cache

Juojärven ja Suvasveden välinen kanava
Pielaveden ja Pielisjärven tuomiokuntien edustajat anoivat Juojärven kanavointia vuoden 1891 valtiopäivillä. Tuolloin esitettiin ensimmäistä kertaa ajatus Juojärven ja Suvasveden välisen yhteyden rakentamisesta. Edustajat esittivät toiseksi vaihtoehdoksi Juojärven ja Oriveden välistä kanavaa. Kumpikaan esitys ei mennyt läpi, koska kanavointisuunnitelmia ei vielä ollut tehty.

Päätös ja suunnitelmat
Juojärven reitin kanavointia käsiteltiin valtiopäivillä 1904 - 1905. Heinäveden reitin kanavia rakennettiin jo tuolloin, mutta Juojärven ja Oriveden välisen kanavan rakennuksesta ei keskusteltu. Kanavointisuuntien vaihtoehtoja esitettiin: Kaavinjärvi - Rikkavesi - Juojärvi - Suvasvesi ja Kermajärvi - Juojärvi - Petrumajärvi. Rautatievaliokunta tuki kanavointitutkimuksia, mutta säätyvaltiopäivät eivät enää ehtineet käsitellä kanavointiehdotusta istuntokauden lopulla.
Toukokuun 20. päivä 1904 esittivät Kaavi, Tuusniemi ja Kuusjärvi vetoomuksen senaatille väylän rakentamiseksi Suvasveden, Kermajärven ja Joutsenveden välille. Senaatti myönsi 26.3.1904 tutkimustyöhön 15 000 markkaa. Juojärven kanavalinjaa tutkittiin 1906, ja samana vuonna tehtiin suunnitelma ja kustannusarvio.
Senaatti nimitti komitean, jonka tehtävänä oli selvittää kanavasta koituva hyöty ja taloudelliset mahdollisuudet. Komitea antoi lausuntonsa 27.1.1909 tutkittuaan tilastotietoja ja pidettyään kokouksia paikkakuntalaisten kanssa. Lausunnon mukaan kanavatulot vastaisivat vuodessa neljää prosenttia rakennuskustannuksista ja Juojärven kanavat lisäisivät Heinäveden reitin kanavista saatavaa tuottoa sekä parantaisivat alueen taloudellisia oloja. Komitea ehdotti, että Juojärven reitin kanavointityöt aloitettaisiin mahdollisimman nopeasti ylihallituksen suunnitelmien mukaan. Senaatti esitteli kanavointisuunnitelman keisarille, joka teki päätöksensä 26.10.1910 ja myönsi määrärahan kanavan rakentamiseen, jos valtion talous sallii. Tämä antoi mahdollisuuden lykätä suunnitelman toteutusta, mutta Kuusjärvi ja Tuusniemi pyysivät töiden aloittamista 1911. Syynä olivat alueen korkea työttömyys ja elintarvikepula. Senaatti kehotti 5.5.1911 ylihallitusta aloittamaan työt välittömästi.

Kanavan rakentaminen alkaa
Kaivutyöt aloitettiin Varistaipaleessa kesällä 1911, ja kanavalinja valmistui vuoden loppuun mennessä. Taivallahdessa työt aloitettiin syksyllä 1911. Taivallahdessa maaperä oli soista, jonka vuoksi kaivaminen edistyi hitaasti. Tilanne oli sama Varislammen ja Varisveden välillä, jonne kaivettiin avokanava. Kaivutyö saatiin valmiiksi Taivallahdessa vuonna 1913.
Varistaipaleessa oli kalliota sulun kohdalla, ja se vaikeutti louhintatyötä. Louhinta sujui nopeammin sen jälkeen kun louhintaryhmiä perustettiin neljä, joista kukin työskenteli määrätyllä korkeudella tulevien sulkukammioiden pohjan tasalla. Louhintatyö valmistui Varistaipaleessa 1912.
Nelikammioisen sulun rakentaminen aloitettiin 1912. Ongelmana oli sopivan kiviaineksen puute. Sulun kohdalla oleva kallio oli haurasta ja kelpasi tuskin kanavalinjan reunojen kiveämiseen. Sopivaa kiveä löydettiin eräästä Suvasveden saaresta, mutta matkaa louhoksesta kanavatyömaalle oli 40 kilometriä. Lisäksi kuopiolainen urakoitsija Oskar Flink oli vuokrannut louhoksen omaan käyttöönsä. Flink oli kuitenkin halukas hankkimaan kanavanrakennukseen tarvittavan kiven ja kuljettamaan sen omilla aluksillaan Varistaipaleeseen. Hän tarjoutui jopa huolehtimaan sulkujen betoni- ja muuraustöistä omilla koneilla ja materiaalillaan.
Varistaipaleen sulku valmistui marraskuuhun 1913 mennessä, ja ensimmäinen laiva purjehti uuden kanavan läpi 3.11.1913. Taivallahden sulku Taivallahden kanava valmistui syyskuussa 1914.Varistaipaleeseen ja Taivallahteen rakennettiin kääntösillat. Juojärven reitin kokonaiskustannukset olivat 1 389 794 markkaa. Työntekijöitä kanavanrakennuksessa oli 200 - 400. Juojärven kanavien liikenne oli vilkasta, vaikka alueella ei ole kaupunkeja. 1920-luvulla sulutettiin joka vuosi yli 2 000 alusta, mutta vähitellen sulutusten määrä laski samalla kun maantiekuljetukset lisääntyivät nopeasti.

Varistaipaleen kanava tänä päivänä
Varistaipale on putouskorkeudeltaan suurin sisävesikanava Suomessa. Alkuperäinen kanava on edelleen tallella, mutta portit avataan nykyään sähköisesti. Kanava-alue on erittäin kaunis ja houkuttelee kävijöitä läheltä ja kaukaa. Varistaipale on osa Suomen Kanavamuseota, ja alueella on pysyvä, kesäisin avoinna oleva näyttely.