Rikostöistään kuuluisaksi tullut Matti Haapoja oli kotoisin Ylistaron mailta. Hän oli kertoman mukaan ison talon poika. Hänen äitinsä kuoli kun Matti oli vielä pieni poika. Taloon tuli uusi äiti, joka kasvatti Mattia erittäin ankaralla tavalla. Ehkä tästä johtuen Matista tuli aggressiivinen ja kovaotteinen mies. Hänestä tuli pahantekijä ja murhamies. Tekosistaan hän joutui usein vankilaan, josta tekemillään karkumatkoilla hän teki aina uusia rötöksiä.
Kuuluisalle vankilatyön tekijälle Mathilda Wrede:lle oli Matti kertonut elämästään sen vähän mitä hän yleensä kertoi. Kerrotaan että kun Mathilda Wrede ensi kertaa pyysi vankilassa päästä tapaamaan Mattia, ei häntä ensin uskallettu päästää Haapojan selliin. Lopulta hän kuitenkin sinne pääsi. Ensimmäisellä kerralla Haapoja ei puhunut juuri mitään, hän vain murjotti ja tuijotti julmasti Mathildaa. Mutta Mathilda Wrede ei antanut periksi, vaan meni aina uudestaan ja uudestaan tapaamaan Mattia. Ja kuinka ollakaan, hän sai Matin puhumaan.
Matti kertoi lapsuudestaan, ja siitä kuinka julma äitipuoli oli ollut häntä kohtaan. Sitten Haapoja kertoi kuinka hänet oli tuomittu Siperiaan eliniäksi pahojen tekojensa vuoksi. Siperiasta hän karkasi erään toisen tuomitun kanssa. Mutta karkulaisille tuli riita, joka johti siihen että Matti tappoi kaverinsa kylmäverisesti. Toinen tapaus sattui kun Matti oli harhailemassa Siperiasta takaisin Suomeen. Vastaan tuli vanha mies, joka kantoi selässää puita metsästä. Matti oli kysynyt että miltäs se elämä maistuu. Vanhus oli valittanut että kyllähän tämä kovaa on. Matti otti vanhusta tukasta kiinni ja sanoi että kyllähän täältä pois pääsee, ja veti vanhukselta puukolla kurkun auki. Näistä kahdesta Mathilda Wredelle kertomastaan tapauksesta hänellä oli tunnontuskia, ja hän kertoi katuvansa niitä.
Jälleen kerran oli Haapoja päässyt karkaamaan vankilasta. Hän ei kuitenkaanuskaltanut palata kotipaikkakunnalleen, sillä hänestä oli peräänkuulutus ”otettava kiinni elävänä tai kuolleena”. Hän tuli Virtain Kurjenkylään, ja kovin nälkäisenä. Niinpä hän poikkesi Yläjoen taloon ja vaati emännältä ruokaa. Rahaa ei olisi, mutta syödä kuitenkin pitäisi. Ja emäntä laittoikin ruokaa pöytään. Oli sunnuntai, ja talon pihaan tuli kylän nuoria miehiä. Emäntä huomasi että ruokavieras oli kovin levoton, ja kävi usein katsomassa ikkunasta ulos. Hetken kuluttua, kun Matilla oli vielä ruokailu kesken, ajoi pihaan hevos-kieseillä kaksi miestä. Toinen oli Rauhalan isäntä Peräseinäjoelta, ja toinen oli Kalle Veija Kurjenkylän Välkyn talosta. Hänet oli Rauhala ottanut väliltä avukseen.
Miehet menivät heti tupaan, Haapoja ei ollut heidän tuloaan huomannut. Kalle Veijalla oli aseena suusta ladattava haulikko. Rauhala kysyi mahtavasti ”Mikäs mies ootte, taidatte olla Matti Haapoja, mulla on oikeus ottaa sinut kiinni joko elävänä tai kuolleena, paperit tänne!” Haapoja näytti paperinsa, jotka eivät olleet hänen. Rauhala luki paperit ja sanoi ”olkoot paperit mitkä vaan, mutta mies otetaan kiinni!” Sillon Matti Haapoja veti esiin pitkän puukkonsa ja alkoi sillä huitoa raivaten tiensä ovelle. Veija olisi siinä vaiheessa voinut ampua Haapojan, mutta ei sitä tehnyt. Miehet ryntäsivät Haapojan perään. Hän lähti juoksemaan maantietä kohden. Jotkut kylän nuoret olivat niin nopeita että melkein saivat Haapojan kiinni ennen maantietä. Haapoja huomasi sen, ja kääntyi heitä päin pitkän puukkonsa kanssa. Tämä sai nuoret juoksemaan karkuun.
Haapoja jatkoi juoksuaan yli maantien, vetiselle suoalueelle, jossa Kalle Veija alkoi häntä hiljalleen saavuttamaan. Nyt huomasi Haapoja että perässä on sellainen mies joka tulee, eikä väistä vetelää suota! Tullaan Mustasalon mäkeen, ja siitä yli, vieläkin vetelämmälle suolle. Tämän suon keskellä on pieni metsäinen saari, jolla Veija saavuttaa Haapojan. Haapoja ei jaksa enää paeta, vaan kääntyy päin Veijaa saaden lyötyä häntä puukolla kasvoihin. Haapoja tavoitteli todennäköisesti Veijan kurkkua. Veija väistää toiset iskut, saaden samalla lyötyä pyssyllään Haapojaa päähän. Lyönti on niin voimakas että pyssyn piippu menee vääräksi. Haapoja mätkähtää istualleen, jolloin Veija komentaa häntä heittämään puukkonsa pois. Tämän Haapoja tekeekin, joskin väkinäisesti. Tänä aikana toisetkin ehtivät saareen. Haapoja sidotaan verta vuotavana. Tultaessa takaisin Yläjoen taloon sidotaan kummankin miehen haavat.
Ja näin loppui Haapojan vapaanaolo. Näiden tapahtumien johdosta tuon pienen metsäisen saarekkeen nimi on vielä nykyäänkin Roistonsaari.
Tämän tarinan meille kätkön tekijöille kertoi Väinö Keskinen. Yläjoen talon silloinen emäntä oli Väinön mummu.