Pulakapinaksi (tai konikapinaksi) kutsutaan vuoden 1932
kansalaisliikehdintää Nivalassa. Tapahtumien keskiöön nousee
Sigfrid Ruuttusen omistama kantakirjatamma Hilppa, joka saa
eläinlääkäriltä omistajansa ja kyläläisten mielestä oikeudettoman
tappotuomion. Tamma on terve väitetystä näivetystaudista, mutta
tilapäisesti huonokuntoisen oloinen.
Tammaa ei tapeta, mutta sen isäntä saa kovan sakkorangaistuksen
ja maksukyvyn puuttuessa hänet passitetaan Oulun lääninvankilaan
tuomiotaan kärsimään. Tätä ei väki hyväksy, vaan riistää vanhan
Ruuttusen Nivalan rautatieasemalla poliisin käsistä nimismiehen
silmien alla ja vapauttaa vangin.
Näistä tapahtumista saa alkunsa liikehdintä, jolla on juurensa
paljon syvemmällä, kuin yhden talonpojan kokemassa vääryydessä:
huonoissa satovuosissa, pankkien häikäilemättömyydessä, virkavallan
taitamattomuudessa jopa maailmanlaajuisessa
talousromahduksessa.
Tapahtumien kulku on vaarassa karata kaikkien hallinnasta.
Nivalan nimismies Wahlgren kutsuu paikalle poliisitarkastaja
Suhosen johtaman 70-miehisen poliisikomennuskunnan ja Oulusta
paikalle hälytetään jääkärikapteeni Nikke Pärmin
konekivääriosasto.
Onneksi merkittäviltä väkivallanteoilta vältytään ja tilanne
rauhoittuu. Liikehdintään osallistuneita pidätetään 234 ja
kuulustelujen jälkeen useimmat pidätetyistä vapautetaan. Niin
sanotut kapinan johtajat saavat ankaria tuomioita, ankarampia kuin
Mäntsälän kapinaan osallistuneet muutamia kuukausia aiemmin.
Nivalan Padingissa, Jaakolanrannalla paljastettiin 10. kesäkuuta
2005 pronssinen Hilppa-patsas. Taiteilija Jorma Heiskanen muotoili
hahmon puiseen aihioon Hilpan kantakirjamerkintöjen ja
kuvamateriaalin perusteella. Valimotyö tehtiin Lapinlahdella
taidevalimo P. Venäläisen valimossa. Patsastoimikuntana ja
uhkarohkean hankkeen toteuttajana toimi Hilippa ry, joka
perustettiin kevättalvella 2003.
Hilppa-patsaassa kiteytyy koko suomenhevosen historia, sen
tekemä suuriarvoinen työ maamme hyvinvoinnin luomisessa. Patsas
kuvaa Hilppaa vetämässä rakennuksen peruskiveä kyntöpellon päässä.
Viljava maa, työjuhta ja rakennuksen perustus ovat ainekset, joista
on luotu kansakunnan tämänhetkinen hyvinvointi ja inhimilliset
elinolot. Patsaan sijoittaminen maaseutumiljööseen on
ainutkertaista. Tälle ratkaisulle oli vahvat perusteensa: paikka,
johon patsas sijoitettiin, on Hilppa-tamman elinaikainen
pihapiiri.
Lähde: Matti Ruuttunen,
http://www.suomenhevosliitto.fi/artikkelit_2005.php