Ruumisniemen aarre Mystery Cache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Isonvihan aikaan sijoittuva mysteerikätkö Iitin Lyöttilässä.
ENSIN HIEMAN HISTORIALLISTA TAUSTAA...
Suuri Pohjan sota käytiin Pohjois- ja Itä-Euroopassa vuosina 1700–1721. Siinä kuningas Kaarle XII:n hallitsema Ruotsi taisteli Venäjän, Puolan ja Tanskan muodostamaa liittokuntaa vastaan. Sota syttyi vihollisjoukkojen hyökätessä Ruotsin hallitsemille Baltian alueille. Ruotsi löi voitokkaasti tsaari Pietari Suuren hallitseman Venäjän joukot Narvassa käydyssä taistelussa marraskuussa 1700. Ruotsin onni kääntyi kuitenkin Ukrainassa kesäkuussa 1709, kun Venäjä murskasi sen armeijan Pultavassa.
Suomessa isoksivihaksi kutsuttu sodan vaihe alkoi vuonna 1713, kun Venäjän armeija ryhtyi etenemään Suomeen miehittäen sen vuodessa. Pelottavat, väliin liioitellut huhut venäläisten tihutöistä saivat ihmiset kätkemään arvokkaimman omaisuutensa metsiin ja kunnostamaan piilopirttejään pahimman varalle. Kansa pelkäsi erityisesti, että vainolainen ryöstämisen lisäksi ottaa kiinni ja vie Venäjälle orjiksi ja palvelijoiksi. Näin kävikin ainakin 20 000 ihmiselle. Lisäksi suomalaiset sissit, kivekkäät, ryöstelivät myös satunnaisesti kansalaisia. Useat henkilöt, nimenomaan säätyläiset jättivät kotinsa ja siirtyivät turvaan Ruotsiin. Venäläiset järjestivät Suomeen oman miehityshallintonsa. Käytännössä Suomen oli tarkoitus toimia tukikohtana Venäjän hyökkäykselle länteen.
Ruotsin ja Venäjän välinen rauha solmittiin Uudessakaupungissa 30.8.1721. Ruotsi menetti Venäjälle Suomenlahden eteläpuoliset alueet ja Kaakkois-Suomen (ei Iittiä nyt sentään). Samalla sen 1600-luvun kuluessa luoma suurvalta-asema oli mennyttä.
JA SITTEN ITSE ASIAAN...
Tuo aiempi selostus on täyttä historiallista faktaa, mutta seuraava Trullin tarinarkistosta löytyvä isonvihan aikaan liittyvä kertomus saattaa sisältää pieniä historiallisia epätarkkuuksia.
Isonvihan aikana suuri joukko ihmisiä pakeni raakuuksilta suojaan Iitin laajoille metsäalueille. Kallioalueiden lukuisat luolat, suosaarekkeet, Kymen ja lukuisten järvien saaret tarjosivat hyvä suojan vihollista vastaan. Osa kumminkin jäi aloilleen ja näin tapahtui myös Marlebäckissä, jonne oli alkanut kehittyä uusi kartanomainen maatila. Isäntäväki uskoi ehtivänsä turvaan joen toisella puolella olevalle Hiidenvuorelle, jos merkkejä venäläisten lähestymisestä ilmenisi. Naiset ja lapset oli viety varmuuden vuoksi turvaan, mutta tilan miesväki oli nytkin heinänteossa kauniina kesäpäivänä.
Yhtäkkiä työnteon keskeytti paikalle hevosella karauttanut kirkonkylän pappilan renki, joka kertoi venäläisten ryöstävän Iitin kirkkoa ja että kasakkapartio oli tulossa tänne päin. Miehet ottivat viikatteet, sirpit ja seipäitä mukaansa ja lähtivät juoksujalkaa kohti lähellä olevaa niemeä. Siellä oli veneitä piilossa, joilla pääsisi helposti Kymen yli Hiidenvuorelle turvaan. Marlebäckin isäntä otti myös aitan alta pienen rasian mukaan, jossa hän säilytti arvotavaroitaan ja rahojaan.
Pian pakojoukkio oli niemessä, mutta kauhukseen he huomasivat veneiden hävinneen kuin tuhka tuuleen. Muut jäljellä olleet kyläläiset olivat ne löytäneet ja soutivat nyt täyttä päätä kohti Hiidenvuorta. Samassa he kuulivat kavioiden kopseen voimistuvan ja tajusivat kasakoiden saavuttavan heidät pian. Marlebäckin väen ei auttanut muuta kuin valmistautua taisteluun. Otsikon koordinaatit näyttävät paikan, johon isäntä pysähtyi ja jäi viikate olallaan urheasti odottamaan vihulaisia.
Juuri ennen kasakoiden saapumista Marlebäckin isäntä antoi aarrerasiansa pappilan rengille ja sanoi: "Mene 555 kyynärää suuntaan 125 astetta, siellä on hyvä piilo. Pysy siellä niin kauan, kunnes joku tulee sinut hakemaan". Isäntä tunsi tiluksensa kuin omat taskunsa ja tiesi kaikki hyvät piilot, mihin voi omaisuutta kätkeä. Hän tiesi myös sen, että renkiin voi luottaa täydellisesti. Tuo renki oli kooltaan kovin pienikokoinen, mutta erittäin vikkelä kintuistaan. Lisäksi hänellä oli äärimmäisen tarkka suuntavaisto.
Taistelu alkoi ja miekat, viikatteet, sirpit ja seipäät viuhuivat ilmassa maan värjäytyessä pikkuhiljaa punaiseksi. Jonkin ajan päästä hiljaisuus laskeutui niemelle, eikä kukaan enää liikkunut. Pientä vaikerrusta kuului hetken, mutta sekin loppui veren valuessa suurina noroina haavoittuneista taistelutantereelle vieden mukanaan viimeisetkin elämän voimanhippuset.
Parikymmentä ruumista jäi virumaan niemelle, eikä kukaan uskaltanut tulla niitä hautaamaan. Siitä lähtien paikkaa on kutsuttu ruumisniemeksi.
Mutta mitä tapahtui aarteelle? Juoksiko renki kenties saman tien suoraan Ruotsiin vai toimiko hän ohjeiden mukaan?
*************************************************
HUOM! Varmuuden vuoksi haluan mainita, että otsikon koordinaattien osoittamaan paikkaan ei ole mitään syytä mennä, sillä aarre ei ole todellakaan siellä. Auton saa mukavasti parkkiin kätkön lähituntumaan talvellakin. Kesämökkien liittymien kohdalle ei saa, eikä tarvitse autoa jättää.
Katsokaa ensin rauhassa kätkön paikka ja koittakaa laittaa se takaisin samalla tavalla.
Parantelen naamiointia hieman paremmaksi kevään koittaessa ja lumien sulettua.
Additional Hints
(No hints available.)