Hirmu Hoon hirmuinen sukupuu
Otteita sukupuunsa alkumetreiltä:
Eletään aikaa noin 1200 vuotta ennen Yrjo VI:n eli syntymänimeltään Albert Frederick Arthur George Windsorin, kolmannen brittiläisen Windsorin suvusta olevan monarkin syntymää.
Samoihin aikoihin kirjoittaa Kainuun kihlakunnan kirkkoherra Maunu Lukkarinpoika kirjaansa päivämäärän DCCXLVI-XXIII-XI. Tuota tehdessään hän ei vielä tiedä, että on koittanut päivä, jonka tuottama vesa tulee mullistamaan koko korpiseudun asukkaiden ja erään tietyn Kivenalus-yhdistyksen tilastonikkareiden elämän täysin 1900-luvun loppupuolelta alkaen.
Seudulle – ja tarkalleen ottaen 7 peninkulman päähän kylän 0-pisteestä - syntyi nimittäin juuri tuona kyseisenä päivänä poika, joka suvun perinteen mukaan sai kasteessa nimen Hirmu Hoo ja järjestysnumeron CXXVI.
Isän toive ei toteudu.
Isä suunnitteli jo tuolloin jättävänsä nuo järjestysnumerot pois poikien nimistä ja siirtyvänsä nykyaikaisempaan käytäntöön laittamalla poikansa nimeksi ABRH+ hänen poikkeuksellisen vahvan geoverisyytensä tähden, mutta siihen ei rouva Hoo eikä muukaan suku suostunut, vaikka ajankohta olisi ollut toimenpiteelle enemmän kuin suotuisa, olihan kyseessä nykyisin tuntemamme herra HH:n ensimmäinen suomalainen kantaisä.
Ehkä isän toivetta olisi ollut syytä noudattaa muutenkin, sillä tuo geoveren sakeus ilmeni voimakkaana pojassa jo imeväisiässä, mikä kesti siihen aikaan keskimäärin 1-4 v. Siksipä poikanen löydettiinkin tuon tuosta haahuilemasta ja konttailemasta joidenkin mielikuvituspurkkien perässä ja hoeskelemasta jatkuvasti tuohon aikaan vielä käsittämättömiä sanoja kuten miklo ja tladi tahi T kolme.
Kylähullun maine lipeää käsistä.
Vartuttuaan isommaksi Hirmu Hoo CXXVI:lla olisi siis ollut jo lähes kaikki ainekset saavuttaa ns. kunniallisen kylähullun maine, mutta rouwa Hoo (joka polveutui sivumennen sanoen samasta suvusta kuin 
Elvis Presley, Fantom ja Ludvig XIV) oli jälleen päättänyt toisin. Hän keräsi nimittäin eräänä päivänä kimpsunsa ja kampsunsa, nosti rahat perheen maitotililtä ja sanoi miehelleen piipahtavansa poikansa kanssa Ranskanmaalla Louvressa, josta suvun kantaisän kerrotaan olevan peräisin.
- No, mutta kultaseni, ethän sinä edes... ehti isä Hoo vain sanoa, kun näki vaimonsa jo maantiellä työntämässä maitokärreillä tonkkien seassa tulevaisuudentoivoaan.
Onneksi tuohon aikaan tuollaisen pienen perheidyllin horjahtaminen ei paljoakaan miehistä luonnetta heiluttanut, ja niinpä isä Hoonkin kerrotaan tyytyneen vain tokaisemaan, että pitäkää tonkkanne (sanonta, josta myöhemmiin muovautui Suomeen pitkäkestoinen tokaisu: Pitäkää tunkkinne! Toim.huom.) Sitten hän oli palannut takaisin töihinsä.
Äiti Hoo sitävastoin, päästyään vihdoin Louvren arkistoon laittoi varmuuden vuoksi poikansa housuihin muutaman silica-pussin ja ryhtyi jännittyneenä ahmimaan kirjoista löytämiään tietoja. Erityisen kiinnostunut hän oli esi-isästä nimeltään Hirmu Hoo VI, josta tietoja alla hiukan enemmän.
Kuvassa perheen suurin sukukalleus - tiettävästi Hirmu Hoo VI:n ensimmäinen easy find eli tonkka, jonka lohdullisessa seurassa hänen sanotaan lähteneen kotitilaltaan Louvreen. Tätä large-purkkia säilytetään Louvren nykytaiteen museossa ja sitä käy katsomassa vuosittain noin 6057421 geokätköilyn harrastajaa ympäri maailman.
Poliisin tuttuja jo vuosisadan alusta
(Kopio Hirmu Hoo VI:n kantakirjasta).
Syntyi CDXCVIII-XXIX-VIII, kuoli myöhemmin.
Ammatti: Verenseisauttaja ja ruukuntekijä. (= ammatti, joka tunnetaan myöhemmin paremmin purkinpuurtaja-nimikkeellä).
Tyttäret: Travel, Bug ja Coin.
Pojat: Hint, Bogus, Koord ja Naat. Kaikki yhdestä vaimosta.
Muuta: Tuomittu kolmesti ruukkujen piilottamisesta yksityismaille ja neljästi hevoskärryjen jättämisestä yleiselle kulkuväylälle poistuen itse paikalta epämääräiseksi ajaksi. Suljettu kuudeksi kuukaudeksi FTF-vieroituslaitokseen, josta vapauduttuaan jatkanut kuitenkin toimintaansa Repo1:ksi* ja July-ukiksi kytsuttujen vastarintamiekkosen kanssa. Kuuluu hän vanhoilla päivillään päässeen kuitenkin mukaan myös ns. svenska talande bättre folk-piireihin ja jopa kuningattarellisiin ympyröihin.
(*ilmeisesti sukua reposeiskalle. toim.lis.)
Suvun historiatiedot lässähtävät
Tässä kohtaa suvun historiikki muuttui sangen tylsäksi ja toisaalta, kohdat, jotka olisivat olleet nykyihmisiäkin kiinnostavia, on intimiteettilain nojalla julistettu salaisiksi vielä seuraaviksi 45 vuodeksi. Siksipä tätä sukupuun historiaa on lyhennetty tästä eteenpäin tilan ja lukijoiden hermojen säästämiseksi. Mutta jos sitä olisi jatkettu, niin jokseenkin tältä se olisi näyttänyt:
Tutkimuksia ei lopeteta
Tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että suvun historiaan on kätketty jonkinlainen Da Vinci-koodina tunnettu sarja numeroita, jolla voisi murtautua Hirmu Hoon isoisoisoisoiso...isoisän piilottamalle mielikuvitussavipurkille. WTT, ZUPO ja Valitut Kalat ovatkin yhdessä julistaneet kilpailun tuon koodin löytämiseksi. Voit ottaa osaa kilpailuun nakuttamalla koodiarvauksesi alla olevaan checkeriin, joka sitten kertoo, millaisen sukututkijan maailma on sinussa menettänyt.
Koodi on tyyppiä:
N 60.57.XXX E 028.20.XXX.
Lue vielä tämä:
:
SGRAL huolissaan tutkijoiden terveydentilasta
Suomen georiippuvuusaltistujainliitto (SGRAL) on julkilausumassaan tuonut esiin vakavan huolensa ratkaisemattomien mysteerien aiheuttamista pää- ja sivuvaikutuksista ihmismielen herkillä alueilla. Myös tämän tehtävän ratkaisemispuuhissa on havaittu joidenkin henkilöiden keskuudessa kevyestä rajumpiin ärsyyntymiskohtauksiin johtaneita käyttäytymishäiriöitä. SGRAL suosittelee siksi välttämään ryhtymästä tehtävään kevyin perustein.
Toisaalta, ratkaisujen kelpoisuusvaatimuspuolta tutkiva SYLVIIRA pitää kyseiseen tehtävään ryhtymistä täysin luotettavana ja suuntaa-antavana testinä oman georiippuvuusaltistussiedätyshormoonin toiminnan normaalipitoisuuden
mittaamisessa.
- Ratkaisuyrityksiin ryhtyminen on yksinomaan kätköilijöiden omissa käsissä, rauhoittelee puolestaan mysteerin sivuraiteillejohtamisosaston varavalepäällikkö G. Opsi, jonka tomittajamme tapasi meditoimasta mielipaikaltaan Rasilan laivalaiturin tyköä.
- Kyllä, kyllä. Tehtävä on luonnollisesti täysin ratkaistavissa ja helpostikin, kunhan vain malttaa jättää kaiken turhan pois ja keskittyä pelkästään oleelliseen, jonka osuus tehtävässä tosin on luokkaa olemassaolon sietämätön keveys, hän suostui lopulta paljastamaan ja saatuaan tasapainonsa kutakuinkin kohdilleen mumisi vielä hetken joidenkin kevyiden lisävinkkien lisäämisistä, jos kukaan ei ole viikkoon purkkia käynyt lokkaamassa.
Sitten hän kylkeään kääntämättä vaipui kevyeen transsiin hiljaisen hihityksen saattelemana.