1) KÄTKÖPAIKAN ERISKUMMALLINEN USKOMUS
Tapparamäki - auringon temppeli pyhän järven rannalla
Tapparamäki on Villilän kaupunginosassa, vanhan Nokiantien varrella, sijaitseva kiviröykkiö, joka virallisen selityksen mukaan on luonnonmuodostuma. Tapparamäki, jota on myös Kuningashaudaksi kutsuttu, sijaitsee rinteessä, joka on joskus ollut Pyhäjärven vanhaa rantatöyrästä. Aamulehti uutisoi vuonna 1961, että "Harjanteella on suuria kivenjärkäleitä kuin ihmiskäden jäljiltä ja aikaisemmin on yleisesti uskottu, että paikka on jonkun kuninkaan - heimopäällikön - hauta, sillä se muistuttaa muualla maassa tavattuja". Paikalla tehty koekuopitus todistaa, että ainakaan kuoppien kohtiin ei ole haudattu ketään, mutta jääkauden muodostelmaa se ei Tapparamäestä tee. Erikoisen mäestä tekee muun muassa se, että röykkiön suurin kivi on päällimmäisenä. Tätä "silmäkiveä" on pidetty liian kookkaana ihmisen liikuteltavaksi ja myös perusteluna sille, että röykkiö ei voi olla ihmisen kasaama. Kiipeä tämän silmäkiven päälle. Pyhäjärvelle päin katsoessa voit huomata silmäkiveä kiertävän viiden kiven muodostaman symmetrisen kaaren.
Auringon temppelin ulottuvuudet
Tapparamäen silmäkiveltä katsottuna osoittaa kivikaaren keskimmäinen kivi tarkalleen etelään. Mikäli vasemmanpuoleiselta kiveltä vetää viivan silmäkivelle ja silmäkiveltä toisen viivan kaaren oikeanpuoleisimmalle kivelle, muodostuu noin 90 asteen kulma. Tämä kulma vastaa auringon liikettä Tapparamäen leveysasteilla talvipäivänseisauksena. Silmäkiveltä katsoessa nousee talvipäivänseisauksen aurinko kivikaaren vasemmanpuoleisimman kiven kohdalta. Puoliltapäivin aurinko on keskimmäisen kiven yläpuolella ja laskiessaan se painuu horisontin taakse täsmälleen oikeanpuoleisen kiven kohdalla. Kerrassaan eriskummallinen oikku jääkaudelta?!
Tutkijat epäileväisinä
Kansanperinteessä Tapparamäki tunnetaan myös nimillä Tappuri-, Tappura- ja Hiidenmäki sekä Kuningashauta. Tapparamäen 1971 inventoineen Jouko Rädyn mukaan vanhin nimitys Tapparamäelle saattaa olla Tappurinvuori. Kuningashauta nimitys lienee peräisin Aarne Äyräpäältä, joka teki paikalla tarkastuksen 1922. Äyräpää epäili tarkastuskertomuksessaan röykkiön kiviä, etenkin silmäkiveä, niin suuriksi, ettei röykkiötä olisi kyennyt muutamakaan mies käsipelin kokoamaan. Samoilla linjoilla, mutta vielä tiukempana oli myös Axel O. Heikel, joka 1894 suoritti paikalla muinaistieteellisiä tutkimuksiaan. Hän ei havainnut paikalla lainkaan ihmistyön jälkiä. Marianna Ridderstad vieraili Tapparamäellä marraskuussa 2010 ja piti keon päällimmäisiä kiviä selvästi ihmisen asettelemina. Kuten Rätykin, myös Ridderstad piti mahdollisena, että paikka on toiminut jonkinlaisena seitana. Hän epäili, että mäki on saattanut olla esimerkiksi uhripaikka auringon jumalalle, siinä missä kuppikivet ovat uhripaikkoja sadon jumalille. Talvipäivänseisaus, vuoden pimein päivä, on ollut aikojen saatossa tärkeä juhla monille pohjoisille kansoille. Brittein saarilta tunnetaan hyvin muun muassa talvipäivänseisauksen nousevan auringon mukaan suunnattu Irlannin Newgrange sekä tietysti aurinko- ja kuusuuntauksia sisältävä Stonehenge. Muinaisilta germaaneilta, jotka juhlivat talviaikaan yulea, tunnetaan esimerkiksi Goseckin ympyrä, joka on samaan tapaan auringon liikkeiden mukaan tehty rakennelma, kuin Tapparamäkikin. Miksei siis syrjäisessä Suomessakin voisi olla oma auringon temppelinsä? Täällä jos missä luulisi pidetyn arvossa päivää, jolloin aurinko selättää pimeyden.
Ajan jälkiä kivissä
Tapparamäen muotoihin ovat jättäneet jälkensä monet eri sukupolvet. Sen tuntumassa on ollut asutusta varmasti pitkään, mistä kertovat viereiseltä kedolta löytyvä vanha talonpaikka ja lähimetsikön hirsikehikkoinen kaivo. Sen lähellä on kasvanut myös kaksi valtavaa katajaa, jotka ovat olemuksellaan lisänneet seudun pyhyyttä vuosisatojen ajan. Katajista toisen on myrsky kaatanut jo vuosikymmeniä sitten ja toinen, aikanaan Pohjois-Euroopan suurin, on sekin myrskyissä pahoin vaurioitunut. Perimätietona on säilynyt, että venäläiset ovat huvitelleet kierittelemällä kiviä alas Tapparamäeltä. Nämä venäläiset lienevät olleet ensimmäisen maailmansodan aikaisia Mustavuoren kenttälinnoituksen rakennuttajia. Mahdollisesti nämä kenttälinnoituksen rakentajat ovat halkoneet myös joitain Tapparamäen kiviä, sillä joissakin niistä näkyy poran jälkiä. Samanlaisia reikiä on nähtävillä myös muualla Mustavuoren alueella. Muutamissa mäen kivissä jäljet vaikuttavat kuitenkin vanhemmilta, mahdollisesti luonnon muovaamilta. Silmäkivestäkin löytyy matala, tafonimainen painauma ja sen vastapuolelta enemmän ihmisen muovaamalta vaikuttava kuppimainen painauma, joka on suunnattu kohden nousevaa aurinkoa. On mahdotonta arvioida miltä laen kiviasetelmat ovat kokonaisuudessaan näyttäneet silloin, kun sen rakentajat ovat saaneet työnsä valmiiksi. Tärkeää kuitenkin on, että Tapparamäellä on vielä tänäkin päivänä näkyvissä selkeästi aurinkosuuntaukset, jotka viestivät meille sen rakentajien muinaisista tarkoitusperistä ja todistavat, että Suomessakin on osattu rakentaa massiivisia aurinkotemppeleitä jo muinaisina aikoina.
Lähde: www.sinikivi.com
2) KÄTKÖN TERRAIN-ARVO
Kätköä lähestyttäessä terrain vaihtelee riippuen tulosuunnasta. Korkeimman sykkeen saa aikaiseksi lähestymällä kätköä etelästä Nokiantien suunnalta.
3) USEITA MAHDOLLISIA PARKKIPAIKKOJA
- Ajoneuvon voi jättää Killerikujan päähän
- Sen voi myös jättää kätkön eteläpuolella olevan kadun varteen
- Uskaliaimmat voivat jättää menopelinsä Nokiankadun ja Nauriskadun risteyksen tuntumassa olevalle lähitalon vieraspaikalle, mikäli se on vapaana
4) KÄTKÖPURKKI
Kätköpurkki on vihreäksi camottu pitkulainen PET-pullon aihio.
Piilota se hyvin, etteivät alueella leikkivät nuoret löydä sitä.