Skip to Content

<

Tarharannan taistelu - Slaget vid Tararant

A cache by -Kimmo- Send Message to Owner Message this owner
Hidden : 10/17/2012
Difficulty:
1.5 out of 5
Terrain:
1.5 out of 5

Size: Size: micro (micro)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

- Hieman unohtunutta Kirkonmäen paikallishistoriaa

- En smula av Kyrkbackens bortglömda lokalhistoria

- A piece of forgotten local history of Kirkonmäki




Nuijasota ja sen tausta
Nuijasodan alkaessa Ruotsin ja Venäjän välinen Pitkä viha (1570-1595) oli juuri päättynyt Täyssinän rauhaan. 25 vuotta kestänyt sota oli ollut raskas sotilaiden lisäksi myös talonpojille, sillä sodan aikana heiltä oli kerätty ankaraa veroa, linnaleiriä. Se tarkoitti, että talonpoikien oli majoitettava ja ruokittava alueelleen asettuneet sotilaat. Lisäksi heidän oli kyydittävä sotilaita, tai annettava vaadittaessa heidän käyttöönsä hevosia, joita yleensä ei palautettu omistajilleen.

Suomeen perustettuja suuria varuskuntia ei kuitenkaan lakkautettu sodan loputtua, sillä kuninkaan käskynhaltija, valtakunnanmarski Klaus Fleming pelkäsi Venäläisten uutta hyökkäystä. Niinpä sotilaat jatkoivat edelleen elämistä talonpoikien kustannuksella. Kun linnaleirien ankara veronkanto ajan myötä vain kiristyi sotavuosista ja sotilaat alkoivat lisäksi ryöstellä talonpoikia niin tilanne muuttui sietämättömäksi. Etenkin kun aatelisto ei mitenkään puuttunut sotilaiden julmaan käytökseen tai ryöstöihin, vaan sen sijaan rankaisi omaisuuttaan puolustaneita talonpoikia.

Pyhän Katariinan päivänä, marraskuun 25. vuonna 1596 käynnistyi tapahtumasarja, josta kehittyi maamme suurin ja viimeinen merkittävä talonpoikaiskapina, Nuijasota. Isonkyrön kirkolle Katariinan päivää viettämään kokoontuneet talonpojat päättivät silloin kieltäytyä enemmästä linnaleiristä, eli sotaväen muonituksesta ja majoituksesta, sekä olivat myös valmiit asein puolustamaan ratkaisuaan. Tämä pohjalaisten talopoikien ja sotaväen välinen selkkaus sytytti kansannousun, joka levisi suureen osaan maata.

Vuoden 1596 viimeisenä päivänä käytiin Nokialla pohjalaisten talonpoikien ja Klaus Flemingin joukkojen välillä ratkaiseva taistelu, jossa talonpoikaisjoukot lyötiin hajalle. Hämeen ja Savon kapinalliset tuhottiin kaksi viikkoa myöhemmin Nyyssölän Padasjoella, sekä tammikuun lopussa Mikkelin kirkolla käydyissä verisissä taisteluissa. Tappioiden jälkeen kansannousuun liittyneet alueet joutuivat voittajien, kruunun sotilaiden julmien rangaistusten sekä säälimättömän ryöstelyn kohteeksi. Kolme kuukautta kestänyt kansanousu vaati uhreina lähes 3000 kaatunutta, mikä Suomen nykyiseen väestömäärään suhteutettuna vastaisi noin 75 000 kuolonuhria.

Tarharannan taistelu
Tammikuun lopulla, 1597 vouti Abraham Melkiorsson sai käsiinsä Pedersören maakuntakokouksen lähettämään kirjeen, joka koski talopoikien kieltäytymisestä linnaleirin maksamisesta. Melkiorsson päätti tukahduttaa kapinan alkuunsa. Vouti otti mukaansa noin 40 nihtiä ja matkusti pohjoiseen. Samalla hän lähetti kolmen sanansaattajan mukana varoituskirjeen nuijamiehille.

Sanansaattajien saapuessa Kaarlelan kirkolle, sinne oli kokoontunut tuhatkunta miestä. Nuijamiesten johtajat Hannu Krankka Limingasta, Perttu Palo Kyröstä (joka onnistui pakenemaan Nokian taistelun jälkeen) ja kirjuri Sven Olavinpoika ottivat voudin kirjeen vastaan. Tarkkaan ei tiedetä mitä Melkiorssonin varoituskirje sisälsi, mutta lukkarin tupaan kokoontuneille talonpojille ilmoitettiin, että vouti aikoo sijoittaa 600 sotilasta linnaleiriin Pohjanmaalle. Kiihtyneet talonpojat vangitsivat sanansaattajat ja hukuttivat heidät avantoon vallesmannin talon lähelle.

Melkiorssonin lähestyessä Kirkonmäkeä, talonpojat piiloutuivat Tarharannan niittyjen viereiseen katajikkoon. Kun vouti nihteineen saapui, heidät yllätettiin täydellisesti. Lyhyen taistelun jälkeen 22 nihtiä makasi maassa kaatuneina ja 11 kuolleiksi tekeytyneinä. Jotkut nihdeistä onnistuivat pakenemaan, heidän joukossaan myös Melkiorsson. Voudilla oli ollut yllään sudennahkainen turkki, jonka Hannu Krankka ryösti häneltä. Tämän vuoksi talonpojat erehtyivät ja hyökkäsivät Krankan kimppuun. Melkiorsson onnistui pakenemaan Hästön tilalle Kruunupyyhyn, mistä hänet vangittiin seuraavana päivänä Jaakko Såkan johdolla.

Koska kahakka tapahtui iltahämärässä, talonpojat eivät tutkineet maassa makaavia nihtejä tarkkaan, vaan ottivat ainoastaan heidän vaatteensa ja jättivät ruumiit paikoilleen. Kuolleiksi tekeytyneet 11 nihtiä löysivät yöllä tiensä lukkarintupaan. Lukkari ilmoitti asiasta kirkkoherra Lars Sursill’ille, joka esti talonpoikia hukuttamasta eloon jääneitä nihtejä. Taistelussa kaatuneet nihdit haudattiin yhteishautaan Kaarlelan kirkon viereen.

Jaakko Såkan johtama talonpoikaisryhmä vei vouti Melkiorssonin Ruotsiin, jossa valtiopäivät oli kokoontunut Arboga’an. Kalajoen kirkkoherra Ljungo Tuomaanpoika teki valtiopäiville selkoa Pohjanmaan tapahtumista ja seuraavana vuonna Melkiorsson teloitettiin Tukholmassa.

Tienristeyksessä, noin 33 m kätköstä on suuri kivi, jonka kupeeseen on kiinnitetty Tarharannan taistelun muistolaatta.

Kätkön vieressä on Kirkonmäen esikoulun ja ala-asteen leikkikenttä, joten rauhallisin etsintäaika on kouluajan jälkeen tai viikonloppuisin.



Klubbekriget och det bakgrund
Klubbekriget bröt ut då tjugofemårskriget mot Ryssland (1570-1595) var slut efter freden i Teusina. Freden ledde dock inte till några lättnader för österbottningarna, eftersom trupper alltjämt hölls förlagda i borgläger. Klubbekirget var det sista och mest omfattande av de bondeoroligheter, som bördorna under det långvariga kriget mot Ryssland gav upphov till. Sammanstötningar förekom även i Österbotten och i det inre av Finland redan före klubbekriget. Vid årsskiftet 1596 - 97 blossade väpnade konflikter upp i de svenskspråkiga delarna av Sydösterbotten samt i Rautalampi. Ett gemensamt drag för bondeoroligheterna mot slutet av 1500-talet var att de blossade upp på orter som blivit betungade med borgläger.

Den 25 november, S:ta Katarinas dag, år 1596 inleddes det händelseförlopp som utvecklades till vårt lands största och Nordens sista betydande bondeuppror, klubbekriget. Bönderna som församlats till Storkyro kyrka för att fira S:ta Katarinas dag beslutade då, efter att deras representanter återvänt från Sverige, att vägra prestera borgläger, d.v.s. att inkvartera och underhålla krigsfolket. De församlade var även redo att med vapen i hand försvara det fattade beslutet. En sammanstötning mellan soldater och bönder samma dag ledde till en folkresning som varade i tre månader.

Upprorsrörelsen spred sig över hela finskspråkiga Sydösterbotten och till några socknar i landskapets mellersta delar. Nästan hela Savolax anslöt sig till resningen liksom även de norra delarna av Övre Satakunda och Tavastland. Vid Nokia utkämpade bondehären den sista december 1596 ett avgörande slag mot marsken Clas Flemings trupper. Drabbningen slutade i nederlag för bönderna, vilka skingrades. Sedan kom turen till de upproriska i Tavastland och Savolax. De blev besegrade och därefter nedmejade vid Nyystölä i Padasjoki den 14 januari 1597 och vid prästgården i S:t Michel den 23 januari 1597.
Efter nederlaget utsattes de upproriska områdena för skoningslös plundring. När motståndet i Savolax ännu höll på att nedkämpas, reste sig dock bönderna i norra Österbotten mot Klas Flemings styre. Österbottningarnas andra uppror spred sig i norr ända till Kemi socken och fick anslutning i största delen av Sydösterbotten. Vid Santavuori i Ilmola socken ägde den slutgiltiga drabbningen mellan bondehären och Klas Flemings styrkor rum den 24 februari 1597. Slaget slutade i fullständig nederlag för bönderna. I det tre månader långa upproret miste inemot 3 000 man livet. Samma andel av befolkningen i dagens Finland skulle bli 75 000 människor.

Slaget vid Tararant
Fogde Abraham Melkiorsson får tag i ett brev som sänts söderut från landskapsmötet i Pedersöre. Han beslutar att på egen hand kväva upproret genast. Han tar med sig ungefär 40 knektar och beger sig norrut. Han sänder tre budbärare till klubbemännen med ett brev.

När budbärarna kommer till Karleby kyrka där finns ungefär tusen man samlade. Brevet tas omhand av ledarna som är Hans Kranck, från Limingo, Perttu Palo från Kyro (han lyckades fly efter slaget vid Nokia) och skrivaren Sven Olofsson. Vad Melkiorssons brev innehöll vet man inte riktigt säkert men för bönderna som var samlade i klockarstugan meddelades att Melkiorsson var på väg norrut med 600 krigare som skulle läggas i borgläger. De uppretade bönderna fängslade de tre budbärarna och dränkte dem i en vak nära länsmansgården.

När fogden Abraham Melkiorsson närmade sig Kyrkbacken hade bönderna gömt sig bland enrisbuskarna vid Tararant. När fogden anlände med sina knektar blev de överrumplade och 22 knektar låg snart döda medan 11 knektar låtsades vara döda. Några lyckades fly - bland dem fogden själv. Fogden hade en vargskinnspäls som Hans Krank rövade åt sig. Därför misstog sig bönderna på fogden och överföll sin ledare i stället. Melkiorsson lyckades fly till Hästö hemman i Kronoby där han blev fasttagen följande dag av en grupp bönder med Såka Jakob i spetsen.

Emedan överfallet skedde i kvällsskymningen, synade inte bönderna de stupade noggrannare utan tog bara av dem kläderna och lät dem ligga kvar. De 11 knektar som låtsades vara döda tog sig på natten fram till klockarstugan. Klockaren meddelade kyrkoherden Carl Sursill som hindrade bönderna från att dränka knektarna. De stupade soldaterna begravdes i en gemensam grav vid Karleby kyrka.

En grupp ledda av Såka Jakob förde fogden Abraham Melkiorsson till Sverige där man samlats till riksdag i Arboga. Kyrkoherden Ljungo Tomasson från Kalajoki redogjorde vid riksdagen för händelserna i Österbotten. Abraham Melkiorsson avrättades följande år i Stockholm.


Cudgel War and its background
In the beginning of the Cudgel war the Russo-Swedish war (1570-1595) has just ended to the treaty of Teusina. 25 years long war had been exhausting to the soldiers. The war had been hard to the peasants, too whose were forced to pay hated and harsh tax, a Castle Camp. The Castle Camp meant that the peasants and other land owners had to accommodate and cater the troops, which had bivouacked on their land, in addition they had to carry soldiers and their gears without any pay and assign the horses on demand, which generally never returned back. The Governor and Lord High Constable Clas Fleming didn’t abolish large garrisons, which had been gathered around Finland because he afraid new attacks from Russia. Therefore the soldiers continued living on the peasants’ expenses. When hard Castle Camp tighten even more what it was during the war and in addition when the soldiers started to rob peasants the situation became unbearable. Especially because the Nobility didn’t interfere the robberies and the cruel behaviour of the troops, but to punish the yeomen who defended their own property.

The series of events, which culminated to the largest and most significant national revolt, the Cudgel War, started in St. Catherine’s day the 25th of November 1596. The yeomen were gathered in the Isokyrö church for St. Catherine’s day. There they decided to refuse to pay any more Castle Camp and defense their decision in arms. This conflict between the peasants and Clas Fleming’s troops spread like wildfire widely around Finland.

In the last day of the year 1596 the crucial struggle occurred between the soldiers and the yeomen from province of Ostrobothnia. Ostrobothnian cudgel warriors were demolished in the battle of Nokia. The rebellious yeomen from Savo and Häme provinces destroyed two weeks later in massacre of Padasjoki and in the end of January in the massacre of St Michel’s Church. After the defeat all rebellious provinces were subjected to merciless and inhumane plundering of the soldiers. The revolt which lasted three months exacted a heavy price, almost 3000 fallen. This number of dead proportioned to nowadays population in Finland means approximately 75 000 victims.

The struggle of Tarharanta
In the end of January 1597 vogt Abraham Melkiorsson hunted down a letter from provincial meeting of Pedersöre concerning the yeomens’ decision to refuse to pay the Castle Camp tax anymore. Melkiorsson decided to smother the mutiny in the very beginning. The vogt took with him 40 infantry men and sent a warning notice to the rebels with three messengers.

When the messengers arrived to the Kaarlela church there were gathered around thousand men. The leaders of the Cudgel men Hannu Krankka from Liminka, Perttu Palo from Kyrö (he managed to survive from the massacre of Nokia) and clerk Sven Olafsson received the letter. The exact content of Melkiorsson’s letter is unknown, but the peasants who had gathered to church servant’s cottage were informed that vogt Melkiorsson's intention is to establish the Castle Camp for 600 soldiers in the province of Ostrobothnia. Furious yeomen captured messengers and drowned them to frozen pond near the house of the rural police chief.

While vogt Melkiorsson approached Kaarlela church the peasants hided themselves into the juniper bushes in the meadow of Tarharanta. When vogt and his infantrymen arrived they were overtaken totally. After a short struggle 22 soldier laid down fallen and 11 feigned dead. Few of troopers managed to escape, Melkiorsson among them. The vogt had worn a fur coat of wolf, which Hannu Krankka took from him. Therefore Krankka’s own men attacked him by accident. Melkiorsson managed to escape to Hästö farm in Kruunupyy from where he was captured following day by Jacob Såka and his men.

Because the sruggle occured in twilight the peasants didn’t inspected the soldiers’ bodies carefully. They just took their clothes and gear and left the bodies lay on the ground. Those 11 who were feigned dead managed to find their way to the church servant’s cottage. The church servant informed Vicar Lars Sursill who restrained the peasants to drown the survivors. The fallen soldiers buried beside of the Kaarlela church.

The group of yeomen led by Jacob Såka brought captured Melkiorsson to Sweden, where parliamentary session was gathered in Arboga. Vicar Ljungo Tuomaanpoika from Kalajoki cleared the occurences of Kaarlela church to the parliament and next year vogt Abraham Melkiorsson were executed in Stocholm.

Additional Hints (Decrypt)

-Yäuryyä birn, abva xnxfv xbeggryvn wn arywä Ehbgfva ghhznn znnfgn

-Aäen qöeera, hatrsäe giå xinegre bpu slen Evxf ghz öire znexra

-Arne gur qbbe, nebhaq guerr cnyzf naq sbhe Fjrqvfu vapurf bire gur tebhaq

Decryption Key

A|B|C|D|E|F|G|H|I|J|K|L|M
-------------------------
N|O|P|Q|R|S|T|U|V|W|X|Y|Z

(letter above equals below, and vice versa)



 

Find...

682 Logged Visits

Found it 658     Didn't find it 6     Write note 6     Publish Listing 1     Needs Maintenance 8     Owner Maintenance 3     

View Logbook | View the Image Gallery of 17 images

**Warning! Spoilers may be included in the descriptions or links.

Current Time:
Last Updated:
Rendered From:Unknown
Coordinates are in the WGS84 datum

Return to the Top of the Page

Reviewer notes

Use this space to describe your geocache location, container, and how it's hidden to your reviewer. If you've made changes, tell the reviewer what changes you made. The more they know, the easier it is for them to publish your geocache. This note will not be visible to the public when your geocache is published.