Skip to Content

<

Volokinpolku: 28 Presidentit - Martti Ahtisaari I

A cache by Oggee, fi.c, Kaitsu_ Send Message to Owner Message this owner
Hidden : 6/24/2013
Difficulty:
2 out of 5
Terrain:
3 out of 5

Size: Size: micro (micro)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:


Volokinpolku on Volokinpolun retkeilyreittiä ja sen monipuolista luontoa esittelevä kätkösarja. Reitti muodostaa janamaisen geopolun, joka on merkattu maastoon keltaisin opastein.

Geopolun kätköjen piilotustapa vaihtelee ympäristön vaatimusten mukaan, mutta on pyritty toteuttamaan mahdollisimman yhden linjan mukaan. Jokainen kätkö on noudettavissa myös itsenäisenä kohteena. Koko geopolun pituus on noin 30 kilometriä. Etsi geopolun kätköjä luonnonrauhaa kunnioittaen!

Huom! Koska kätkö on janamudossa eikä palaa alkupisteeseen, helppo tapa kiertää polku on porukalla käyttäen kahta autoa, toinen auto jätetään polun toiseen päähän Jyrkälle ja toinen auto viedään toiseen päähän polun päässä sijaitsevalle laavulle. Polun voi suorittaa myös esimerkiksi 7km pätkissä jättämällä auto pienille metsäteille parkkiin.

HUOM! Koska Volokinpolun maasto on paikoittain hyvin vaikeakulkuista, polkua ei suositella kokemattomille luonnossaliikkujille. Polkua on vaikea ajaa maastopyörällä.

Kaikkien kätkötiedotteiden lähteenä toimii Wikipedia.


Martti Ahtisaari: Sukujuuret, opiskelu, diplomaattiura ja presidenttiys

Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (s. 23. kesäkuuta 1937 Viipuri) on suomalainen diplomaatti ja Suomen kymmenes tasavallan presidentti vuosina 1994–2000. Hän on toiminut muun muassa suurlähettiläänä sekä YK:n tehtävissä ja rauhanvälittäjänä eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Namibiassa, Kosovossa ja Indonesiassa. Ahtisaari sai vuonna 2008 ensimmäisenä suomalaisena Nobelin rauhanpalkinnon.

Hän on toiminut myös ulkoministeriön tehtävissä muun muassa suurlähettiläänä, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) apulaispääsihteerinä 1977–1981, YK:n alipääsihteerinä 1982–1983 ja 1987–1991.

Ahtisaari oli ensimmäinen suomalainen, joka valittiin presidentiksi suoralla, kaksivaiheisella kansanvaalilla. Maailmalla hänet tunnetaan etenkin vaikeiden rauhanprosessien vetäjänä. Saamansa toimeksiannot hän on pääasiassa hoitanut johtamansa Crisis Management Initiative -järjestön kautta. Vuonna 2008 presidentti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon "työstään useilla mantereilla ja yli kolmenkymmenen vuoden aikana kansainvälisten konfliktien ratkaisemisessa". Viikkoa ennen Nobel-palkinnon julkistamista Ahtisaari vastaanotti myös Unescon rauhanpalkinnon . ja Alankomaiden kuningattaren myöntämän Geuzen-mitalin.

Välittäjänä Martti Ahtisaarta on luonnehdittu käytännön neuvottelijaksi, ei niinkään kansainvälisen politiikan teoreetikoksi. Hän keskittyy ensisijaisesti YK:n perusarvoihin ja käytännön mahdollisuuksiin. Monien kriisien venyminen on ollut hänen mielestään "häpeällistä" kansainväliselle yhteisölle. Ahtisaari puhuu suomea, ruotsia, ranskaa, englantia ja saksaa.

Sukujuuret, lapsuus ja opiskelu
Martti Ahtisaari syntyi Viipurissa. Hänen isänsä, Oiva Ahtisaari (1908-1976), oli armeijan palveluksessa. Ahtisaaren isänisänisänisä Adolf Olaus Jacobsen ja isänisänisä Julius Marenius Adolfsen muuttivat 1872 Kotkaan Østfoldin Tistedalenista Norjasta. Ahtisaaren isoisä Frank käytti isänsä patronyymiä Adolfsen sukunimenään ja otti Suomen kansalaisuuden vuonna 1929. Ahtisaaren isä muutti tämän jälkeen sukunimensä Ahtisaareksi. Martti Ahtisaaren äiti oli Tyyne Ahtisaari (os. Karonen, 1903-1967). Ahtisaarella on myös ruotsalaisia sukujuuria. Hän viittasi tähän saatuaan Nobelin, kun sanoi, että hänen saamansa palkinto kai kohottaa suomalaisten itsetuntoa, kun suomalaisia nobelisteja ei juuri ole, vaikka hänessä onkin kahdeksasosa ruotsalaista ja toinen norjalaista perimää.

Ahtisaari varttui Kuopiossa varuskunnan kasarmialueella, jossa hänen isänsä toimi aliupseerina. Kuopiossa Ahtisaari tapasi tulevan vaimonsa Eevan, joka oli tullut itse koulun takia kaupunkiin. Ahtisaari ehti käydä keskikoulun loppuun Kuopion Lyseossa, ennen kuin perhe siirtyi vuonna 1952 Ouluun isän työn vuoksi ja Ahtisaari jatkoi Oulun Lyseon lukiossa, jossa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1956. Oulun opettajakorkeakoulussa Ahtisaari opiskeli kansakoulunopettajaksi ja valmistui vuonna 1959. Häntä luonnehdittiin yhdeksi Oulun opettajakoulutuksen tähdistä. Myöhemmin Ahtisaari liittyi kansainväliseen opiskelijajärjestö AIESECiin, jossa hän sai uuden intohimon monikulttuurisuuteen ja diplomatiaan.

Diplomaattiura
Toimittuaan opettajana Oulussa ja sitten Pakistanissa hankkimassa kokemusta Suomen muotoutuvasta kehitysyhteistyöstä hän siirtyi ulkoministeriön tehtäviin 1965, ja 1973 hänet nimitettiin suurlähettilääksi Tansaniaan, Sambiaan, Somaliaan ja Mosambikiin. Jyrki Vesikansan mukaan Suomessa suhtauduttiin tuolloin kehitysyhteistyöhön joko syvän epäluuloisesti tai idealisoiden: Ahtisaari koetti käytännöllisenä miehenä sitten etsiä välittävää näkemystä.

22. joulukuuta 1976 hänet nimitettiin YK:n edustajana Namibia-valtuutetuksi – jonka maan kunniakansalaisuuden hän sai vuonna 1992 ja 27. kesäkuuta 1978 YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim nimitti hänet erikoisedustajakseen Namibiaan. Entisessä Jugoslaviassa Ahtisaari etsi diplomaattista ratkaisua jo ennen Suomen presidentinvaalia 1994.

Presidenttiys
Presidenttiehdokkaaksi Ahtisaari tuli keskeisimmän poliittisen kentän ulkopuolelta. Suomi kamppaili historiansa pahimman laman kourissa ja poliitikkojen maine kansan keskuudessa oli huono. Ahtisaari oli ollut sosialidemokraattisen puolueen jäsen jo 19-vuotiaasta alkaen, mutta ei ollut koskaan istunut kansanedustajana tai ministerinä. Ahtisaari oli hankkinut kannuksensa kansainvälisissä tehtävissä ja kansalaisjärjestöissä enemmän kuin varsinaisessa politiikassa. Kun keskustelu presidentti Mauno Koiviston seuraajasta virisi 1990-luvun alussa, henkilöspekulaatioissa esiintyi monia politiikassa ”ryvettymättömiä” nimiä, Ahtisaaren lisäksi muun muassa Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen, arkkipiispa John Vikström, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg ja jopa kirjailija Paavo Haavikko. Ahtisaaren kannatusprosentit alkoivat kuitenkin nopeasti elää omaa elämäänsä ja hän voitti selvästi sosialidemokraattien vahvan miehen, veteraanipoliitikko Kalevi Sorsan Sdp:n esivaalissa keväällä 1993. Äänestykseen saivat osallistua myös muut kuin puolueen jäsenet. Ahtisaaren kannatuslukemat notkahtivat saman vuoden joulukuussa, mutta intensiivisen kampanjan jälkeen hän nousi vaalien toiselle kierrokselle yhdessä Ahon hallituksen puolustusministerin Elisabeth Rehnin kanssa lyöden selvästi paitsi konkaripoliitikko Paavo Väyrysen myös Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiven. Ahtisaari voitti vaalit selvällä 250 000 äänen enemmistöllä vastaehdokkaaseen Rehniin nähden ja antoi juhlallisen vakuutuksensa eduskunnalle 1. maaliskuuta 1994.

Suoran kansanvaalin hengen mukaisesti Ahtisaari jatkoi aktiivista yhteydenpitoa kansaan myös vaalien jälkeen. Ahtisaaren aikana Suomen politiikkaan vakiintui maakuntamatkojen käsite aivan eri tavalla kuin edellisten presidenttien aikana. Lupauksensa mukaisesti uusi presidentti vieraili joka kuukausi jossakin maakunnassa.

Myös ulkopolitiikka aktivoitui uudella tavalla Ahtisaaren kaudella. Presidentti Koiviston tavoin Ahtisaari kannatti Suomen EU-jäsenyyttä ja laittoi arvovaltansa peliin hankkeen toteutumisen puolesta. Myönteisen kansanäänestyspäätöksen jälkeen Suomi pääsi liittymään jäseneksi vuoden 1995 alusta lähtien. Ahtisaari jakoi samana vuonna pääministeriksi nousseen Paavo Lipposen näkemyksen Suomen roolista Unionissa, pyrkimisestä kohti ytimiä ja komission aseman tukemisesta. Ahtisaari osallistui pääministerin ohella Eurooppa-neuvoston huippukokouksiin, kuten myös seuraajansa Tarja Halonen. Käytäntö on herättänyt kritiikkiä monissa perustuslaillisissa asiantuntijoissa. Maakuntamatkojensa ohella Ahtisaari tuli tunnetuksi monista ulkomaanmatkoistaan. Yksi osoitus Ahtisaaren aktiivisen linjan tuloksista oli muun muassa presidenttien Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin huipputapaaminen Helsingissä kevättalvella 1997. Tapaamisen aikana päästiin sovintoon muun muassa NATO:n laajenemisesta itäiseen Eurooppaan.

Ahtisaaren presidenttinä vuonna 1998 myöntämät kunniamerkit RGM-konsernin pääomistaja Sukanto Tanotolle sekä Indonesian metsäministerille herättivät paljon kritiikkiä. RGM-konsernin April-yhtiötä kritisoitiin sademetsien tuhosta ja Indonesian valtiota laajoista ihmisoikeusrikkomuksista. Tuolloinen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja piti merkkien myöntämistä "arveluttavana". Samoin tuolloinen europarlamentaarikko Heidi Hautala katsoi myös, että kunniamerkkien luovutus osoitti, etteivät "ihmisoikeuskysymykset ole presidentin arvojärjestyksessä kovin korkealla". Myös myöhemmin esimerkiksi Luonto-liitto ja filosofi Thomas Wallgren kritisoivat Ahtisaaren ja metsäyhtiöiden läheistä suhdetta.

Ahtisaaren kauden ehdoton huippukohta oli merkittävä osuus Kosovon kriisin sovittelijana keväällä 1999. Onnistuminen Kosovossa antoi entistäkin paremmat edellytykset Suomen historian ensimmäiselle EU-puheenjohtajuuskaudelle, joka alkoi saman vuoden heinäkuussa. Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaari julkaisi Kosovon kokemuksistaan kirjan Tehtävä Belgradissa.

Ahtisaari ei asettunut toistamiseen ehdolle tasavallan presidentiksi, koska SDP:n ehdokkaaksi asettui muita ehdokkaita Ahtisaari kertoi olleensa tyytyväinen ensimmäisestä kaudestaan, mutta toivoi medialta anteeksipyyntöä hänestä luomastaan kuvasta. Ahtisaari arvosteli edeltäjäänsä Mauno Koivistoa siitä, että tämä palasi takaisin puolueensa jäseneksi presidentinviran päätyttyä. Ahtisaari sanoi kuitenkin kokevansa SDP:n ”henkisesti omaksi puolueekseen”.


HUOM! Ota mukaan kierrokselle lyijykynä ja teroitin. Älä käytä loggaamiseen tarroja, leimoja tai irtonaisia lappuja.

Jos kierrätte reittiä isommalla porukalla, voitte käyttää lyhennettä nimimerkeistänne säästääksenne tilaa lokikirjassa. Muista kirjoittaa nettiloggaukseen keitä nimimerkkinne taakse kätkeytyy.

Shortly in English:
Volokinpolku is a geohiking trail that takes you in to Volokinpolku hiking trail. This trail is clearly pointed out by yellow markings along the route.

The caches in trail are hidden according to the hiding place, but all caches are easily found.

Every cache is find-able on its own, so you don't have to go through the whole trail if you don't want to. If you decide to hike the whole Geotrail the hiking distance will be approx. 30 km
Please take consideration of Geo trails' nature, do not disturb animals or damage the flora searching any caches. Respect the nature!

Additional Hints (No hints available.)



 

Find...

194 Logged Visits

Found it 192     Didn't find it 1     Publish Listing 1     

View Logbook | View the Image Gallery of 2 images

**Warning! Spoilers may be included in the descriptions or links.

Current Time:
Last Updated:
Rendered From:Unknown
Coordinates are in the WGS84 datum

Return to the Top of the Page

Reviewer notes

Use this space to describe your geocache location, container, and how it's hidden to your reviewer. If you've made changes, tell the reviewer what changes you made. The more they know, the easier it is for them to publish your geocache. This note will not be visible to the public when your geocache is published.