Viluluodon terveyslähteen mineraalipitoisen veden uskottiin parantavan lähes kaikki ihmisen vaivat, alkaen ihottumasta ja mielenmasennuksesta sekä päätyen kihtiin ja verisuonten tauteihin. Jopa halvaantuneiden uskottiin niillä saavan liikuntakykynsä takaisin.
Viluluodon terveyslähteen historia juontaa alkunsa jo ainakin 1600-luvulle. Turun akatemian professori Elias Tillands kiinnitti huomiota Viluluodon kummulla Luola-lanjärven rannalla Naantalissa sijaitsevaan lähteeseen, jonka vettä kansan keskuudes-sa pidettiin erikoisen hyvänä. Virallisesti siitä tuli terveyslähde vasta seuraavalla vuo-sisadalla. 1700-luvulla lääketieteen professori Petter Elfving totesi Viluluodon läh-teen veden erikoisen terveelliseksi.
Viluluoto tarjosi apua moneen vaivaan. Siitä kertokoon professori Elvingin tutkimus ” Kundgiörelse om den nys upfundne Nådendahls Hälso-Brunn ”, ” Tiedonanto vasta keksitystä Naantalin terveyslähtee-stä”. Vesi auttoi tämän tiedonannon mukaan ” päänsärkyyn, koko- tai puolihalvaukseen, kouristuksiin, silmäsairauksiin, katarreihin, hengästymisestä ja limasta tai keripukista aiheutuvaan rintasärkyyn, sydämmentykytyksen ja -ahdistukseen, ruuansulatusvaivoihin, luulotautiin, keripukkiin, horkkaan, sisäisiin tukkeutumiin, keltatautiin, röhkään, kihtiin ja luuvaloon, ja en voi kaikkia luetellakaan.
Lähde muodostui silloisiin oloihin nähden melkoiseksi liikeyritykseksi ja teki tarpeettomaksi ulkomaille suuntautuvat parannusmatkat. Porvari Henrik Läksyltä ostettiin talo ja pappilasta tupa vedenjuojille rakennettavaksi suojaksi , kaivohuoneeksi ,jossa tarjottiin potilaille täyshoitoa.
Vuosien ja vuosisatojen kuluessa paikka on nähnyt useita kaivohuoneita. Nykyisin lähteestä on jäljellä kuivunut silmä ja kaivohuoneesta perustukset.