Harmaalokki (Larus argentatus)
Harmaalokki on isokokoinen lokkilaji
Koko ja ulkonäkö
Aikuisen harmaalokin selkä on tasaisen vaaleanharmaa, pää ja rinta valkeat, nokka keltainen ja sen kärjessä punainen täplä. Jalkojen väri vaihtelee keltaisesta harmaanpunaiseen, tavallisin väritys vaalean lihanpunainen. Nuori yksilö on valkean-ruskean-harmaankirjava ja vaikeampi tunnistaa muista isoista nuorista lokeista. Nuori lintu saa aikuispuvun vasta noin nelivuotiaana. Harmaalokin pituus on 55–68 cm, siipien kärkiväli 130–150 cm ja paino 600–1 700 g. Koiras on selvästi naarasta kookkaampi. Koiraan siiven pituus on 410–455 mm ja naaraan 390–425 mm. Koiras painaa keskimäärin 1 245 g ja naaras 860 g. Harmaalokki ja selkälokki ovat lähisukuisia lajeja, joiden suomalaiset alalajit on helppo erottaa toisistaan. Harmaalokin soidinääni, kaklatus, poikkeaa kalalokin kaklatuksesta matalampana ja honottavampana. Selkälokin kaklatus on vain hieman korkeampi. Useita alalajeja tavataan. Etelänharmaalokki, aroharmaalokki ja amerikanharmaalokki on hiljattain erotettu omiksi lajeikseen. Harmaalokkiryhmän taksonomia on epäselvä ja sitä tutkitaan paljon. Rengastettaessa jalkaan laitetaan teräksinen rengas, jonka koko Suomessa ilmaistaan kirjainkoodilla HT. Tuhansia suomalaisia harmaalokkeja on myös värirengastettu eri värisillä noin 30 mm korkeilla muovisilla putkirenkailla, joihin on kaiverrettu lyhyt kirjain- ja numeroyhdistelmä. Niin sanotun lukurenkaan pystyy kiikarilla tai kaukoputkella lukemaan jopa satojen metrien päästä. Rengastamalla on saatu erittäin paljon tietoa harmaalokin elintavoista, muutosta, pesimäpaikkauskollisuudesta ja iästä. Vanhin suomalainen rengastettu harmaalokki ja vanhin suomalainen rengaslintu on toistaiseksi ollut 32 vuotta 1 kuukausi 16 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin harmaalokki.
Levinneisyys
Harmaalokki pesii pitkin Länsi- ja Luoteis-Euroopan rannikkoa ja paikoin sisämaassakin, Pohjois- Amerikassa ja Koillis-Aasiassa. Talvisin sitä tavataan etelämpänä muun muassa Väli-Amerikan ja Itä- Aasian rannikolla ja Välimerellä. Euroopassa pesii ainakin 750 000–830 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 2,6–3 miljoonaa yksilöä. Suomen kanta on keskittynyt saaristoon. Sisämaassa laji pesii järvillä ja paikoin soilla. Lapissa esiintyminen on laikuittaista. Tiheimmät harmaalokkikannat ovat Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Laji käyttää tehokkaasti hyväkseen kaatopaikkojen antimia. Pesimäaikana emot voivat tehdä useita retkiä päivässä jopa 5000 km:n??? päässä olevista kolonioista lähimmälle kaatopaikalle. Kaatopaikkojen määrän rajusti vähennyttyä 1990-luvulla ovat harmaalokit keskittyneet muutamille suurille kaatopaikoille, kuten Helsingin seudun Ämmässuon, Tampereen Tarastejärven, Turun Topinojan, Forssan Kiimassuon ja Kuopion Heinälamminrinteen jäteasemille. Päivän aikana kaatopaikalla vierailee tuhansia harmaalokkeja. Kaatopaikoilla tapetaan harmaa- ja merilokkeja paljon. Esimerkiksi Turun Topinojalla on 30 vuoden aikana tapettu kymmeniä tuhansia harmaalokkeja. Harmaalokki on muuttolintu. Leutoina talvina saaristossa ja kaatopaikoilla kuitenkin talvehtii tuhansia lintuja. Pääasiallinen talvehtimisalue on Itämeren etelärannikolla Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Joitakin rengastettuja lintuja on löydetty myös muun muassa Sveitsistä ja Italiasta. Keväällä varhaisimmat muuttajat palaavat pesimäluodoilleen jo helmikuussa. Päämuutto tapahtuu maaliskuun loppupuolella ja huhtikuun alussa. Syysmuutto alkaa jo elokuussa ja linnut häipyvät vähitellen merelle. Lounaaseen matkaavia harmaalokkeja tavataan runsaasti vielä marras-joulukuussa, ja jääpeitteen työntyessä etelään voi vielä tammikuussa, joskus jopa helmikuussa, ulkosaaristossa tavata lounaaseen muuttavia parvia.
Elinympäristö
Suomen harmaalokkikanta oli sata vuotta sitten vain joitakin satoja pareja. Pesimäkanta koostui pääasiassa sisämaan soilla ja suolammilla pesivistä cachinnans-alalajin yhdyskunnista sekä ulko- ja välisaariston puuttomilla luodoilla pesivistä yksittäispareista. Elintason kasvu ja siitä johtuvan kaatopaikkojen tarjoaman ravinnon määrän valtaisa lisääntyminen edesauttoivat harmaalokin nopeaa lisääntymistä. 2000-luvun alussa Suomessa pesi jo noin 30 000 paria. Pääosa kannasta pesii Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Suuria yhdyskuntia on myös Pohjanlahden rannikolla. Sisämaassa harmaalokki pesii useimmilla suurilla järvillä ja monilla soilla. Suurimmissa yhdyskunnissa eli kolonioissa pesii useita satoja pareja, muun muassa Ilomantsin Kesonsuolla ja Pirttikylän Sanemossenilla noin 500 paria. Jo pitkään on joitakin kymmeniä, ehkä jopa satoja pareja pesinyt kaupunkien keskustojen kerrostalojen katoilla.
Lisääntyminen
Harmaalokki rakentaa suurehkon pesän kuivista heinistä, sammalista ja jäkälistä yleensä paljaalle kalliolle siten, että sadevesi ei pääse kerääntymään pesän alle. Pesää ei rakenneta kovin lähelle rantaviivaa nousuveden aiheuttaman vaaran takia, vaan useinkin yhdyskunnan pesät sijaitsevat luodon korkeimman kohdan tuntumassa. Jos selkälokkeja pesii samassa yhdyskunnassa, ovat harmaalokkien pesät säännöllisesti ylempänä ja erillään selkälokkien pesistä. Harmaalokin pesä on suurempi kuin selkälokin ja pienempi kuin merilokin. Suolla pesät ovat sammalikossa lähellä avovettä. Munia on lähes aina kolme, joskus kaksi. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun jälkipuoliskolla, yleensä vasta jäiden sulettua. Muninta tapahtuu kahden vuorokauden välein. Haudonta kestää noin neljä viikkoa, molemmat puolisot hautovat. Poikaset kuoriutuvat eri aikaan. Ne liikkuvat jo parin päivän ikäisinä pesän lähistöllä. Suurempina ne usein syöksyvät veteen uimaan ihmisen noustessa pesimäluodolle. Lentokykyisiä poikaset ovat 1½-2 kk vanhoina, Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokkimiseen. Heinäkuussa lokkiperheet tekevät yhteisiä retkiä lähiseudun ruoka-apajille, esimerkiksi kaatopaikoille. Harmaalokki on lisääntymiskykyinen yleensä nelivuotiaana (5. kalenterivuotena), joskus jo kolmevuotiaana (4kv). Jos ensimmäinen munapesä tuhoutuu, naaras munii yleensä toisen pesueen, jossa on tavallisesti vain yksi tai kaksi, harvoin kolme munaa.
Lähde: Wikipedia
Metsoreitti kätkösarja
Tämä kätkö on osa Metsoreitti -kätkösarjaa. Reitti muodostaa yhtenäisen geopolun Ampujien majalta Peurunkaan ja esittelee Laukaan kunnan vapaa-aikatoimen ylläpitämän koko kunnan halki kulkevan ulkoilureitin.
Kätkösarjan kätköt esittelevät myös Laukaassa esiintyviä lintulajeja, joita voit yrittää bongata matkanvarrelta.
Lisää tietoa aiheesta löydät reitin ensimmäisen kätkön kätkökuvauksesta http://coord.info/GC4A48P