Kunstenniemi ei suinkaan ollut tyhjä ennen leiriläisten tuloa. Aivan leirialueen vieressä asusti Alina Lehtinen syntymätorpassaan. Hänen isänsä oli aikoinaan pystyttänyt meren rantaan, asumattomaan ”kylmään” maahan Kunssisen torpan, josta tuli koti Kunssisen 5-lapsiselle perheelle.
Alina oli aikoinaan kiertänyt pitäjällä ompelijana mutta nyt hän asui mökkiään yksin, seuranaan navetassa oleva lehmä. Usein oli leiriläisillä asiaa Alinalle. Hän kertoili vuolaasti kokemuksistaan ja tuttavistaan, kaikesta mitä hänelle, hänen sukulaisilleen ja tuttavilleen oli sattunut. Leiriläiset putosivat usein kelkasta mutta nauttivat hänen tarinoinnistaan ja samaan aikaan kiehuneesta kahvista. Alinan kanelikorput maistuivat leiriruokaan tottuneista suurilta herkuilta.
Ensimmäisinä kesinä pitkien sadekausien aikana ainakin tyttöleiriläisiä majoittui joskus Alinan kesäkamariin. Silloinen nuorisopastori kertoi nähneensä, miten nopea Alina ”tanssi” kyykäärmeen kuoliaaksi. ”Mä hyppään ja lyön tähän pään päälle, kyll se sinne jää”.
Aikoinaan Alina täytti 70 vuotta. Tuomiokirkon nuoret olivat elokuun leirillään ja menivät laulamaan päivänsankarille. Ennen kaikkea nuorille painotettiin, ettei saa kahvipöydästä rohmuta, kun Alina ei ole voinut tietää suuren nuorisojoukon tulosta, piti ottaa vain yhtä lajia. Alinan pöytä notkui kahvileivistä, ja nuorille sanottiin, että nyt saa todella nauttia.
HUOM.!! Yöaikaiset käynnit on kielletty ja ethän muutenkaan häiritse alueen varsinaista toimintaa. Itse purkki on isohko mikro.