Volokinpolku: 98 Muusikot - Albert Järvinen
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Volokinpolku on Volokinpolun retkeilyreittiä ja sen monipuolista luontoa esittelevä kätkösarja. Reitti muodostaa janamaisen geopolun, joka on merkattu maastoon keltaisin opastein.
Geopolun kätköjen piilotustapa vaihtelee ympäristön vaatimusten mukaan, mutta on pyritty toteuttamaan mahdollisimman yhden linjan mukaan. Jokainen kätkö on noudettavissa myös itsenäisenä kohteena. Koko geopolun pituus on noin 30 kilometriä. Etsi geopolun kätköjä luonnonrauhaa kunnioittaen!
Huom! Koska kätkö on janamudossa eikä palaa alkupisteeseen, helppo tapa kiertää polku on porukalla käyttäen kahta autoa, toinen auto jätetään polun toiseen päähän Jyrkälle ja toinen auto viedään toiseen päähän polun päässä sijaitsevalle laavulle. Polun voi suorittaa myös esimerkiksi 7km pätkissä jättämällä auto pienille metsäteille parkkiin.
HUOM! Koska Volokinpolun maasto on paikoittain hyvin vaikeakulkuista, polkua ei suositella kokemattomille luonnossaliikkujille. Polkua on vaikea ajaa maastopyörällä.
Kaikkien kätkötiedotteiden lähteenä toimii Wikipedia.
Albert Järvinen: Historia
Pekka Johannes ”Albert” Järvinen (25. lokakuuta 1950 Iitti – 24. maaliskuuta 1991 Lontoo) oli suomalainen rock- ja blueskitaristi. Monien mielestä Albert Järvinen oli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisista sähkökitaran soittajista. Hänet muistetaan parhaiten Hurriganesin nopeasormisena, savuke suupielessä soittavana kitaristina. Järvinen myös sävelsi salanimellä Viola Ahti.
Uran alkuaikaa
Albert Järvinen sai ensimmäisen akustisen kitaransa kahdeksanvuotiaana. Hän opiskeli klassista kitaransoittoa Ivan Putilinin opastuksella, mutta lopetti saatuaan ystävältään lainaksi Tekniikan Maailman ohjeiden mukaisesti tehdyn sähkökitaran. Vuonna 1965 hän osti ensimmäisen oman sähkökitaransa, joka oli Gretsch-merkkinen. 1960-luvun puolivälissä Järvinen liittyi ensimmäiseen yhtyeeseensä Unity. Yhtyeen tiedetään soittaneen vain yhteen vahvistimeen. Seuraavat yhtyeet olivat The Shepherd's Bush ja The Look.
Vuonna 1967 Järvinen liittyi bluesyhtyeeseen The Harp, jossa hän soitti seuraavat kaksi vuotta. Hän harjoitteli kopioimalla kaikkea, mitä The Shadows, The Beatles tai The Yardbirds olivat levyttäneet. Yksi Järvisen varhaisista esikuvista oli myös blueskitaristi Albert King, jonka mukaan Järvinen sai lempinimensä Albert. Myöhemmin Järvisen kannalta tärkeiksi vaikuttajiksi muodostuivat myös Harvey Mandell, Randy California ja Todd Rundgrenin Utopia.
Lokakuussa 1969 Järvinen liittyi laulaja Kristianin taustayhtyeeseen Poison, joka myöhemmin säesti Eero Raittista. Raittisen tehtyä ensimmäisen soololevynsä Järvinen pääsi ensimmäistä kertaa soittamaan levylle kappaleessa "St. Louis Blues", jonka säestyksestä vastasi The DDT Jazz Band.
Helmikuussa 1970 Järvinen liittyi Kalevala-yhtyeeseen, jonka Lido Salonen ja Remu Aaltonen olivat perustaneet. Syksyllä 1970 Järvinen erosi Kalevalasta riitaannuttuaan lyhytaikaisesti Aaltosen kanssa. Syksyllä 1971 hän liittyi mukaan Suomeen asettuneen bluesveteraani Eddie Boydin Euroopan kiertueyhtyeeseen. Yhtyeen rumpalina toimi Ronnie Österberg sekä basistina Tapio Seger, joka myös oli soittanut Eero Raittisen Poison- ja Help-taustayhtyeissä.
Ura Hurriganesissa 1972-1975
Toukokuussa 1972 Albert Järvinen liittyi Hurriganesiin Ile Kallion erottua yhtyeestä. Vuoden 1973 aikana Järvinen soitti studiokitaristina monien Love Recordsin artistien levyillä. Näitä olivat esimerkiksi Muska, Maarit ja Rauli "Badding" Somerjoki. Viimeksi mainittu osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun Matti ja Teppo Ruohosen kappaleella "Ja rokki soi", jonka sovitti ja jolla soolokitaraa soitti Albert Järvinen.
Vuonna 1974 Järvinen levytti ensimmäisen soololevynsä Ride On, jolla hän soitti rock/blueskappaleita sekä jazz/funk-instrumentaaleja osoittaen näin monipuolisuutensa. Lauluosuuksista huolehtivat Pave Maijanen, Dave Lindholm ja Janne Ödner.
Royals
Kesäkuuhun 1975 mennessä Järvinen oli saanut tarpeekseen suoraviivaisesta rockista, vaikkakin hän soitti sitä vielä samana vuonna Rock-Jerryn levyllä Eezie Now. Kesän aikana syntyi Royals, jossa soittivat Järvisen lisäksi Pave Maijanen (basso) ja Ippe Kätkä (rummut) sekä loppuvaiheessa myös Mikko Rintanen (kosketinsoittimet ja kitara). Nuorten lehdissä yhtyeestä tehtiin Hurriganesin haastajaa, vaikka sen tyylisuuntana oli Cream-vaikutteinen funkahtava bluesrock. Järvistä oli pyydetty myös Dr. Feelgoodiin Wilko Johnsonin tilalle, mutta hän päätti keskittyä vasta perustettuun Royalsiin. Yhtye levytti kolme albumia: Spring 76, Out ja Royals Live sekä singlen "Rolling Bones".
Helmikuussa Nick Lowe saapui Helsinkiin levyttämään neljä kappaletta Järvisen kanssa. Lowe toi mukanaan rumpali Terry Williamsin (Love Sculpture, Man, Rockpile, Dire Straits) ja kitaristi Martin Belmontin. Näitä levytyksiä ja Järvisen raitoja ei käytetty Lowen albumilla, vaan Lowen englantilainen kitaristi soitti uusiksi Järvisen soolot. Englantilaiset tekivät yllätysesiintymisen Royalsin keikalla Tavastia-klubilla ja Raumalla. Kokoonpano Lowe, Williams, Belmont ja Järvinen soitti myös yhden keikan 1500 hengen yleisölle Tukholman Flamingossa Wasa Express-yhtyeen lämmittelijänä. He esittivät kuusi nopeasti harjoiteltua kappaletta saaden suuren suosion.
Toukokuussa 1978 Royals tuli tiensä päähän. Pave Maijanen ja Albert Järvinen harkitsivat elämänkumppaneidensa kanssa Englantiin lähtemistä. Kesällä Suomessa keikkaillut Elvis Costellokin kosiskeli Albertia yhtyeeseensä. Nick Lowe oli tuolloin Elvis Costellon tuottaja. Tuntemattomista syistä Albert päätti jäädä Suomeen ja liittyi Dave Lindholmin yhtyeeseen Pen Lee. Sitä ennen kesällä 1978 Puistoblues-festivaaleilla esiintyi kokoonpano Albert Järvinen & Super Blues Band. (Albert Järvisen piti esiintyä Super Blues Bandin kanssa, mutta oli muualla keikalla)
Ura Hurriganesissa 1979-1981
Huhtikuussa 1979 Albert liittyi takaisin Hurriganesiin Ile Kallion perustettua veljensä Peran kanssa The Dogs -yhtyeen. Toinen kausi Hurriganesissa kesti kahden vuoden ja kahden levyn ajan. Jälkimmäinen levy 10/80 teki Hurriganesista jälleen suursuosikin.
Syyskuussa 1981 Järvinen joutui jättämään Hurriganesin runsaan alkoholin käytön takia, mikä kulminoitui Albertin hyvän ystävän Janne Ödnerin hautajaispäivään osuneen Hurriganes-keikan yhteydessä. Tuolloin Järvinen omien sanojensa mukaan matkalla Tampereelle joi tavanomaisen yhden viinapullon sijasta kaksi, eikä ollut perille päästyään soittokunnossa.
Ura Hurriganesin jälkeen
Järvinen liittyi seuraavaksi Sleepy Sleepers -yhtyeeseen, joka oli jo hieman aiemmin ottanut siipiensä suojaan Dave Lindholmin. Sleepy Sleepers tunnettiin runsaasta alkoholikäytöstään, mutta lopulta jopa Sakke Järvenpään mitta tuli täyteen.
Vuoden 1982 aikana Järvinen ja Hande Lemola (rummut) Sleepy Sleeperseistä erottuaan perustivat The Quips -yhtyeen, johon basistiksi tuli Maukka Siirala (Pen Lee,Pera & The Dogs) ja laulajaksi Harri Marstio. Marstion tilalle tuli myöhemmin Kalle Fält, mutta yhtye lopetti 1983.
Vuonna 1984 julkaistiin Albert Järvinen Band nimellä Countdown maxisingle, jonka b-puolella instrumentaali Heads Off. Singlen tuottajana toimi Lemmy Kilmister Motörhead-yhtyeestä joka myös lauloi kappaleessa. Väittämän mukaan Lemmy oli kiinnostunut Järvisen soittotaidoista ja harkitsi jopa miehen kiinnittämistä Motörheadiin. (Tämän Lemmy tosin on kiistänyt häneltä asiaa kysyttäessä vuonna 1997 Motörheadin virallisten kotisivujen Lemmy Speaks! -osiossa.) Singlellä esiintyivät Albertin ohella Lemmy Kilmister, Hande Lemola, Maukka Siirala ja Markku Laakkonen (kitara).
1980-luvulla Järvinen piti pääasiassa matalaa profiilia toimien talonmiehenä ja tehden käsitöitä pitäen kuitenkin soittotaitoaan yllä. 1985 Albert soitti Cisse Häkkisen soololevyllä I Love You Anyway. Vuonna 1987 Albert Järvinen, Cisse Häkkinen, Mato Valtonen (Sleepy Sleepers) ja Twist-Twist Erkinharju (Peer Günt) levyttivät singlen "Ragin' On" / "Singing The Memory" nimellä Bad Boys Club. Vuosikymmenen lopussa Albert soitti myös M. A. Nummisen uudessa Underground-yhtyeessä.
Vuonna 1988 Albert Järvinen teki soololevyn Braindamage – Or Still Alive, jolla soittivat myös Albert King ja William Clarke. Myöhemmin samana vuonna Järvinen levytti ja keikkaili Backsliders-yhtyeen kanssa nimellä Flashbacksliders. Syyskuussa 1990 julkaistu levy Let's Go Rocking Tonight sisälsi uusia versioita Hurriganes-klassikoista. Loppuvuodesta Järvinen alkoi soitella Coupé de villen kanssa. Singleä äänitettiin 1989.
Vuonna 1990 ilmestyi single Slippin' and Slidin' Coupé de Ville -yhtyeen kanssa ja Järvinen teki myös samana vuonna kiertueen Coupé de Villen vieraana. Seuraavana vuonna ilmestyi Järvisen soololevy Mirror Tower. Albert Järvisen viimeiseksi studioäänitykseksi jäi Irwin Goodmanin Ai ai ai kun nuori ois -albumilla esiintyneen kappaleen "Piip piip" kitarasoolot.
Kuolema
Maaliskuussa 1991 Järvinen kuoli yksityisellä konserttimatkalla Lontoossa. Hänet löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan (huone 102 Royal Court Hotel, Gloucester Terrace, Bayswaterin kaupunginosassa, Lontoo W2). Virallinen kuolinsyy oli äkillinen sydänkohtaus, joka johtui tarkemmin määrittelemättömästä sydänlihasvioittumasta. Suomessa tehdyn lopullisen kuolintodistuksen mukaan hän sairasti sydänlihaksen niukkaa hienojakoista sidekudosrappeutumista, ja ilmeisesti sydän oli ollut laajentunut ja myös pidemmän aikaa vajaatoimintainen. Hänen todettiin olleen vahvalla hermotulehduslääkityksellä, mutta virtsanäytteestä ei löytynyt esimerkiksi kannabinoideja, opiaatteja tai amfetamiinia. Albert Järvinen on haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle (kortteli 38, linja 8, hauta 173). Samaan hautaan on haudattu jo aikaisemmin hänen isänsä Niilo Johannes Järvinen (1907-1988). Albert Järvisellä on kaksi poikaa, Silas ja Jasper.
John Fagerholmin sekä Jaakko Riihimaan kirjoittama ja Johnny Knigan (WSOY) kustantama "Albert Järvinen" -elämäkerta julkaistiin Tänä iltana, kitarassa Albert Järvinen! -juhlakonsertissa 5. lokakuuta 2010.
HUOM! Ota mukaan kierrokselle lyijykynä ja teroitin. Älä käytä loggaamiseen tarroja, leimoja tai irtonaisia lappuja.
Jos kierrätte reittiä isommalla porukalla, voitte käyttää lyhennettä nimimerkeistänne säästääksenne tilaa lokikirjassa. Muista kirjoittaa nettiloggaukseen keitä nimimerkkinne taakse kätkeytyy.
Shortly in English:
Volokinpolku is a geohiking trail that takes you in to Volokinpolku hiking trail. This trail is clearly pointed out by yellow markings along the route.
The caches in trail are hidden according to the hiding place, but all caches are easily found.
Every cache is find-able on its own, so you don't have to go through the whole trail if you don't want to. If you decide to hike the whole Geotrail the hiking distance will be approx. 30 km
Please take consideration of Geo trails' nature, do not disturb animals or damage the flora searching any caches. Respect the nature!
Additional Hints
(No hints available.)