Niemen pellot, metsät, haat rakkaitakin rakkaammat, historian havinoita asuttu on vuosisaat. Aikain hampaat moninaiset turmelleet on arvoja, voi jos saisin ennallensa tulis seutu komea
Kunnostaisin niemen aidat asettaisin kivet näin, suuret tulis alimmaksi pienempiä päällekkäin. Niin on tehneet aiemminkin esi-isät, poikain pojat siitä opit ammentaisin toiminnalle pohjat kovat.
Pisteaitoja lisäksi kurrellista Karjalan, kurjensiipeä Vienassa risuaitaa pohjan pojan. Niin mie saisin laidunlohkot kylän karjalalle komeat, heposille ruokamaita ratsukoille kedot omat.
Tsasounan jos vielä laitan pisteaitain piirittämän, kiviaitojen kupeesehen harjanteelle niemen tämän. Elopaikat entisöityy hengen ruuaksi kylälle, ihmisille ihmetellä kävijöille kaiken kansan.
Vuokonjoelle tähytessä silmäillessä virtaa tuota, peittää pajut veden välkkeen koivut tumman varjon luovat. Siks' ois rantaa raivattava avattava virran vartta, jott' ois rannat avarammat kaunihimpi Luojan luonto.
Sillan voisin rakennella taikka rannalle tasasen jost' ois hyvä kummastella uomaa syvää sillan luona. Siitä vedet Vuokonjärven virranneet on vuosisadat, nyt ei ole niin kuin ennen kun täyttyi täältä puuropadat.
Auton saa parkkiin läheisen tien varrelle.