Muutamia kilometrejä Kihniön kirkolta Kuivasjärvelle päin sijaitsee Kihniön kunnan omistama ulkomuseoalue, vuokrattu Tarsian talolta. Ulkomuseon paikka on luonnonkaunis; aivan sen sivuitse virtaa Siltajoki, kun taas etelän suunnalla avautuu järvinäkymä. Ulkomuseon rakennusten luonnollista sijaintia ajatellen paikka ei ole paras mahdollinen, sillä tuskin kihniöläisetkään talonpoikaistalot ovat sijainneet tiheässä metsässä, korkeintaan vain muutamien pihapuiden katveessa. On kuitenkin sanottava jonkinlaiseksi puolustukseksi, että useat maamme ulkomuseoista on rakennettu metsään, josta puuttuu kokonaan asutun pihapiirin tuntu. Tällöin rakennukset pyrkivät jäämään vain esineiden luontoisiksi ja niiden funktinaalinen puoli jää taka-alalle.
Ulkomuseonkin perustamisessa kauppias Tarmo Markkulalla on ollut merkittävä osa; hän ehdotti museotoimikunnalle ulkomuseon perustamista ja keräsi sitä varten rakennuksia. Rakennusten siirto ulkomuseoalueelle tapahtui v. 1952–53. Kaikki rakennukset saatiin lahjoituksina, joten kihniöläiset osoittivat tässä asiassa anteliaisuuttaan. Ensimmäiseksi siirrettiin Siltajoen varteen Niilo Paloniemen lahjoittama runsaat pari vuosisataa vanha savupirtti. Asumaniemen talosta saatiin 1800-luvun puolivälissä rakennettu mallasparvella varustettu isokokoinen sauna ja naapurina olevasta Tarsian talosta parin vuosisadan ikäinen pienehkö kala-aitta. Myöhemmin on tuotu alueelle vielä jalkamylly sekä luhtiaitta. Koskelan talosta peräisin oleva vilja-, liha-, makuu- ja vaateaitat käsittävä luhti on rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Kokonaisuudessaan ulkomuseoalueen rakennukset ovat huomattavia näytteitä kihniöläisestä rakennustaidosta, ja samalla ne kuvaavat vanhaa talonpoikaista asumistapaa.
Lähde: Parkanon ja Kihniön kirja 1971
Nykyään rakennukset ovat huonossa kunnossa ja paikka on jäänyt unholaan.