Tonttu on pieni ihmisen kaltainen olento pohjoismaisessa kansanperinteessä. Suomen kielen sana "tonttu" tulee Ruotsin "tomte"-sanasta tai vaihtoehtoisesti sanasta "tontti", joka tarkoittaa alun perin paikan haltijaa.
Tonttuihin on kuulunut erilaisia olentoja, ihmisten luona eläviä haltijoita, sekä maahisia, menninkäisiä ja muita metsän ja luonnon haltijoita. Tämä ”kätkötonttu” piilottelee Karankajoen äärellä, joten se lienee luontoa suojeleva haltijatonttu.
Usein kätköilijäkin saattaa tuntea itsensä tontuksi. Etsiessään kätköä usein helppokaan kätkö ei meinaa sattua silmään, joskus kätköilijä valitsee reitikseen pöljänpolun. Eipä ole aivan tavatonta sekään, että kätköilijä tonttuillessaan pääsee keskustelemaan tonttuilustaan virkavallan edustajien kanssa tai että kätköttäjä on sijoittanut kätkönsä sellaiseen paikkaan, jossa se ei saisi lainkaan olla.
Tonttuilu ei ole lainkaan pahasta, jos se on harmitonta eikä se pahoita kenenkään mieltä. Tällöin kätköilijä voikin olla täysi tonttu hyvillä mielin. Mikäli taas kätköilijä on tonttu, joka jollakin tavoin pahoittaa lähimmäisen mielen, on hänen syytä pyytää tonttuiluaan anteeksi. Toivottavasti tämä kätkö saa aikaan vain hyvää mieltä.
Mukavaa tonttuilua.