The Russo-Swedish War of 1788–90, known as Gustav III's Russian War in Sweden, Gustav III's War in Finland and Catherine II's Swedish War in Russia, was fought between Sweden and Russia from June 1788 to August 1790. Hirsmäki was one of the places, where Gustav´s and Catherine´s groups were fighting.
Kustaa III:n sota oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota kesäkuusta 1788 elokuuhun 1790. Sota syttyi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n aloitteesta. Se päättyi Värälän rauhaan ilman selvää voittajaa ja ilman rajamuutoksia.
Vuonna 1772 säädyiltä vallan kaapannut Kustaa III halusi vahvistaa omaa asemaansa kuninkaana ja palauttaa Ruotsin mahtia sekä hattujen sodan jälkeisessä Turun rauhassa 1743 menetetyt alueet.
Kustaa III:lle oli tärkeää, että Venäjä näyttäisi sodassa hyökkääjältä. Kuninkaalla ei kuitenkaan vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. Toisaalta kyse oli ulkopoliittisesta pelistä: Katariina II:n olisi vaikeaa saada Tanskaa avukseen, jos Venäjä näyttäisi hyökkääjältä.
Keväällä 1788 kuningas järjesti väärennettyjä raportteja Venäjän sotavalmisteluista Suomen rajan tuntumassa. Tällä verukkeella hän sai luvan liikekannallepanoon 21. toukokuuta ja kesäkuussa joukkoja siirrettiin Ruotsista Suomeen. Kustaa III teetti venäläisiä sotilaspukuja ja lähetti ne Savon prikaatin komentajalle. Tarkoitus oli väärässä asepuvussa järjestää tekosyy sodalle. Kustaan kannalta onnekkaasti venäläissotilaat eksyivät Puumalan Vuolteensalmessa rajan väärälle puolelle. Tästä syntyi kesäkuussa 1788 pieni kahakka, joka riitti syyksi sodan aloittamiselle. Venäjän keisarinna Katariina II, joka oli Kustaa III serkku, julisti sodan Ruotsille 11.7.1788.
Kustaa III:n sotaa ja kuninkaan itsevaltaista politiikkaa vastustettiin laajasti upseeripiireissä. Sotaa pidettiin laittomana. Joukko upseereita alkoi sodan alettua hankkia rauhaa ja valtiopäivien koollekutsumista. Armeijan henki oli huono ja upseerit olivat haluttomia sotimaan.
Elokuussa Kustaa III:n joukot piirittivät Savonlinnassa Olavinlinnaa, ja ennen sotaa Kymijoelle ryhmittynyt armeija oli edennyt Haminan lähistölle. Upseereiden vastahakoisuus ja tyytymättömyys – lähes avoin kapina – sekä kuninkaan päättämättömyys johtivat siihen, että Kustaa III käsittämättömästi luopui hyökkäyksestä Haminaan. Ruotsin armeijan pääjoukko lähti vetäytymään huonossa järjestyksessä kohti vanhaa rajaa. (Lähde: Wikipedia)
Liikkalan nootti 9.8.1788
Otteita Laila Sepän, Veino Vakkarin ym. kirjasta ”Liikkala: mäkikuntien kylä” 1999
Kun Ruotsi-Suomi nousi 1600-luvulla suurvallaksi, Venäjä valtasi Pietarin suoja-alueeksi 1703 Käkisalmen läänin ja Viipurin ympäristöineen. Kustaa III tuli Ruotsi-Suomen kuninkaaksi 1771. Hän ja Venäjän keisarinna olivat serkuksia. Halu päästä sotasankariksi vaikutti Kustaan sotaintoon, joka aloitti salamasodaksi suunnitellut hyökkäykset venäläisiä vastaan v. 1788.
Heikohkon sodankäynnin johdosta upseerit kirjoittivat hätäännyksissään keisarinnalle 9.8.1788 ns. ”Liikkalan noottikirjeen” ja ryhtyivät oma-aloitteisesti neuvottelemaan rauhasta. 113 suomalaisen joukko-osaston upseeria allekirjoitti 12.8.1788 ns. ”Anjalan liittokirjeen”, jolla vakuuttivat tukevansa toisiaan isänmaata uhkaavan onnettomuuden torjumiseksi. 2.9.1788 solmittiin Anjalassa upseerien valaliitto.
Porrassalmen voiton jälkeen 12-13.6.1789 jälkeen ruotsalaiset aloittivat sodankäynnin Kymenlaaksossa Peippolan kylästä, jossa kuninkaalla oli silloin päämajansa. 28.6. Utin taistelujen jälkeen Kustaan joukot vetäytyivät 30.6. Kouvolaan, josta tehtiin tiedusteluretki Viialaan. Sitä johti kuningas itse. 2.7.1789 joukot aloittivat marssin tavoitteena Hamina. Kenraali von Platenin komentama kolonna suuntasi 3.7. huonokuntoista metsätietä Mämmälän kautta ja kenraali von Siegrothin kolonna suurta tietä kohti Liikkalaa asettuakseen rintamaan venäläisiä vastaan. Platenin Inkeroisissa kohtaamat venäläiset lähtivät nopeasti pakoon kohti Liikkalaa. Noin kilometri ennen Liikkalaa Hirsmäessä vastassa oli kanuunoin ja musketein varustettu venäläisten ryhmittymä. Kuninkaan joukoista kaartin pataljoona asettui asemiin tien vasemmalle puolelle suolle sekä oikealle puolelle metsään. Kronoborgilaiset olivat kauempana oikealla sivustalla. Jönköpingin pataljoona keskellä. Kaarti ja Armfeldin jääkärit äärimmäisinä sivustoilla. Ruotsalaiset valtasivat Hirsmäen parituntisen kovan tykistötulen sekä musketein ja pistimin käydyn taistelun jälkeen. Venäläisten noin 2000 miehen puolustus joutui nopeasti perääntymään, ja kuninkaan kolonna saattoi jatkaa matkaansa Liikkalaan. Venäläisten joukkojen komentajina olivat kenraali Bauer, eversti Berkendorff ja everstiluutnantti, kreivi Ajorazin. Menetykset molemmin puolin olivat suuret.
4.7.1789 kuningas Kustaa III siirtyi itse päämajoineen Liikkalaan. 6.7. Hän vieraili Sippolan hovissa hovineuvos Johan von Daehnin vieraana. Liikkalasta lähetettiin 7.7. tiedusteluretkelle Haminan suuntaan joukko jääkäreitä sekä ratsu- ja jalkaväkeä. Nämä etenivät Poik´joelle saakka. Sotaa jatkettiin myös Kaipiaisten suuntaan, jonne kuningas lähetti joukkoja tekemään sivustahyökkäystä - tunnetusti huonoin tuloksin.
Sotimiset päättyivät Suomi-Venäjä rintamalla 26.11.1789. Kuningas nousi laivaan Turussa ja purjehti Tukholmaan hoitamaan sotimista Tanskaa vastaan. Raja pysyi Kymijoessa.
Kätkö on sijoitettu Inkeroinen-Liikkala tien varteen Hirsmäen taistelupaikalle noin 2 kilometriä ennen Liikkalan myllyä, vpk:n taloa ja nk. Pietarin siltaa.
Käsittelethän kätköä varovaisesti.