Perämoottorin vesijäähdytyksen sihti oli irronnut ja roskaa pääsi jäähdytysletkuun, eikä vesi kulkenut. Kone leipo..... Ja näin jouduttiin siis haaksirikkoutumaan kiimaisille kiimasaarille. Ajan kuluksi päätimme piilottaa saareen kätkön. Kätköä piilottaessamme selkiemme takaa alkoi kuulua kiimaista murinaa... Kiimainen alfa-karhu oli seurannut touhujamme. Karhusta tuli tästedes hyvä ystävämme, emmekä unohda sitä ikinä... Sokerina pohjalla veneeseen mennessämme mulahdimme veteen kuin pienet lapset konsanaan. Sinne meni sekin älypuhelin...
Hätäisesti ja huolimattomasti pakatussa kätkössä oli kynä piilotushetkellä ja pieniä matkalaisia mahtunee mukaan. Kätkölle pääsee vain veneellä tai uimalla, mutta jälkimmäinen ei ole suositeltavaa, koska karhu lähtenee kiimaisena peräänne uimaan... Talvella järven jää kestää vaikka karhun painon.
PS: varokaa kiimaista karhua!!
PP.S Jos talvi on otollinen, kiimainen karhu-ystävämme kertoi kätkön olevan hyvin löydettävissä myös talvella, koska kaikki kävijät häneen tuntui ystävystyvän. Ja karhuhan ystävystyy siis vain kätkön löytäjien kanssa.... So beware! Kätkön löytäjät voivat myös itse päätellä, miksi se on talvella helppo löytää.