Liimatan taival eli Ylä-Keyrityn järven kierto (23 km) sijaitsee Rautavaaralla Metsäkartanon maisemissa. Maisemiltaan monipuolinen polku, joka lähtee Metsäkartanolta ja kiertää järven Holinrotkon kautta. Polun varrella on pitkospuu osuuksia, kapulalossi ja useita taukopaikkoja. Reitti on merkitty punaoranssein pantamerkinnöin puissa, paaluissa ja risteysviitat. Reitti on helppokulkuinen, mutta Hollinrotkossa vaikea. Kätkösarja on asetettu polun läheisyyteen ja toteutus vaihtelee ympäristön vaatimusten mukaan. Osa reitistä kulkee luonnonsuojelualueella. Kaikkien kätkötiedotteiden lähteenä toimii luontoon.fi verkkopalvelu. Kätkö sisältää vain lokivihkon, joten oma kyna ja teroitin matkaan.
Helvetinjärven kansallispuisto I
Helvetinjärven kansallispuisto edustaa vaihtelevaa ja jylhää pirkanmaalaista metsäluontoa. Alueen erikoisuutena ovat syvät rotkolaaksot, jyrkkärantaiset järvet, pienet metsälammet ja salomaiset metsät. Helvetinkolu, yksi rotkoista, on ollut tunnettu matkailunähtävyys jo 1800-luvulla. Helvetinkolu on kapea, leveydeltään vain parimetrinen sola, joka laskee jyrkästi järven rantaan. Ison Helvetinjärven ja Helvetinkolun maisemia ovat ihailleet useat kuuluisat taidemaalarit ja kirjailijat kuten A. Gallen-Kallela ja J.L. Runeberg. Gallen-Kallela retkeili 1890-luvun alussa Helvetinkolulla taiteilijaystävänsä Louis Sparren kanssa. Yhä edelleen Kolu on puiston suosituin käyntikohde. Kansallispuisto soveltuu hyvin päivä- ja telttaretkeilyyn. Puistosta on polkuyhteys Pirkan Taival -retkeilyreitistöä pitkin muun muassa Riuttaskorven virkistysmetsäalueelle ja Seitsemisen kansallispuistoon. Historia: Helvetinjärven kansallispuiston rotkolaaksot muodostuivat vuosimiljoonia sitten, jolloin suuret voimat siirtelivät maankuorta ja synnyttivät kansallispuiston jylhät maisemat jälkipolvien ihailtaviksi. Helvetinjärven kansallispuiston alue on aina ollut harvaan asuttua saloseutua. Laihan leivän jatketta haettiin metsästyksestä, kalastuksesta ja marjojen keräilystä. Karja laidunsi metsissä. Myös tervanpolttoa harjoitettiin, ja muistona siitä alueelta löytyy vielä vanhoja tervahautojen pohjia. Alueen metsien talouskäyttö alkoi jo 1800-luvulla. Haukkajoki ja järvijonot toimivat puutavaran uittoväylinä. . Metsä- ja uittomiesten työmaakulkua helpottamaan rakennettiin alueelle ensimmäiset polkupyörätiet 1930-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin tehtiin ensimmäiset metsätiet. Valtaosa kansallispuiston metsistä on entisiä talousmetsiä: taimikoita ja nuoria metsiä on eniten puiston keskiosissa.
HUOMIO. Kaikilla kosteilla osuuksilla ei ole pitkospuita. Reitin varrella osa pitkospuista ja silloista ovat huonokuntoisia, joten varovaisuutta. Jos kierrätte reittiä isommalla porukalla, käyttäkää lyhennettä nimimerkeistänne.