Alueella oleva infotaulu kertoo paikasta seuraavaa:
"Kerimäen kylässä ei ole nykyisin Kerimäki-nimistä mäkeä, mutta Kerimäki-niminen maa-alue mainitaan jo 1560- luvulla laaditussa maakirjassa. Isojakoasiakirjojen mukaan Kerimäki-niminen kaskimetsä sijaitsi Katajamäen rinteellä. Kun Katajamäkikin paikannimenä jo 1560 luvulla on Katajamäen alkuperäinen nimi ollut todennäköisimmin Kerimäki.
Kerimäen ensimmäistäkään kirkkoa ei rakennettu Katajamäelle vaan Kallunmäelle, vaikka piru oli tarinoiden mukaan puuttunut kirkon rakentamiseen ja käskenyt rakentaa kirkon Kallunmäen sijasta Kerimäelle eli Katajamäelle. Linnoitusmäeksi Katajamäki muuttui, kun Viipuriin johtanut maantie jäi Venäjän alueelle Turun rauhassa 1743. Varsinkin Kustaan sodan (1788-1790) jälkeen venäläiset valloittivat Viipurintien varsia, siis myös Katajamäkeä, Kallunmäkeä, Koivumäkeä, Muurahaismäkeä Kerimäen vanhassa kirkonkylässä.
Katajamäen varustus on seuraavan tyyppinen: Katajamäen päällä on n. metrin korkuinen, muttta selvästi ympäröivästä maastosta erottuva noin 60 metrin pituinen maavalli, jossa oli tuliasemat 3-4 kanuunalle. Alunperin maavalli kiersi lähes koko mäen ympäri. Katajamäen ja Kallunmäen puolustusvarustuksilta venäläiset pystyivät helposti valvomaan Savonlinnasta Viipuriin johtanutta maantietä. Katajamäen ja Kallunmäen puolustusvarustusten käyttöä sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltiin vielä vuoden 1918 sodan alkuvaiheissa sekä 1939-1940."