Sammalet (Bryobionta) ovatkasvikunnan toinen alakuntaputkilokasvien ohella. Ne eivät kuitenkaan olemonofyleettinen ryhmä. Sammalet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja pienikokoisia (yleensä 1–10 cm) itiökasveja, joilla on hyvin pienet lehdet tai ei varsinaisia lehtiä lainkaan. Ne eivät ole rakenteeltaan yhtä monimutkaisia kuin siemenkasvittai sanikkaiset: sammalilla ei olejuuria eikä (useimmilla)johtojänteitä, vaan ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet osittain suoraan ulkopintansa läpi.
Lehtisammalet kasvavat yleensä tiheinä yhdyskuntina, pehmeinä sammalmattoina yleensä maassa, puunrungolla, kivellä tai kannolla. Eräät sammalet kasvavat paikoilla, joissa muut kasvit eivät menesty, kuten synkän metsän pohjalla, jossa ei ole riittävästi valoa muille kasveille, tai kiven- tai kallionpinnalla, jossa ei ole juurikaan ravinteita. Jotkin lajit viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, mutta monet ovat hyvin tarkkoja kasvuympäristönsä suhteen (paljas maa, lahopuu, varjoisuus,pH jne). Jotkin sammallajit ovat herkkiä ilmansaasteille ja siksi niitä voidaan käyttää ympäristön tilan bioindikaattoreina. Sammalia kasvaa myös soilla, jossa ne ovat olennainen osa muiden kasvien kasvualustaa ja vetisen maaperän rakennetta. Suon sammalista muodostuu ajan myötä turvetta, kun sammalet kasvavat ylöspäin jättäen vanhemmat osat alleen. Monet sammalet voivat kestää pitkän kuivumisen, ja ne jatkavat kasvua heti saatuaan vettä.
Koko maailmasta tunnetaan lehtisammalia noin 10 000 ja maksasammalia noin 8 000 lajia. Suomesta on löydetty 884 sammallajia, joista 651 on lehtisammallajeja, 231 maksasammallajeja ja kaksi sarvisammallajeja.
Tunnetuimpia Suomen sammalsukuja ovat muun muassa karhunsammalet,kynsisammalet ja rahkasammalet.
Kätkölle pääsee myös autolla mutta tie on parhaat päivänsä jo nähnyt.