Kesäiset vaarat moni luonnossa liikkuja tunteekin. Vaaroilla on kuitenkin oma viehätyksensä kaikkina vuodenaikoina. Syksyn väriloisto on komea, silloin luonto valmistautuu pitkään talveen. Tämän jälkeen tulee kausi, jolloin luonto on harmaimmillaan. Silloinkin vaarojen hämärässä on jotain maagista voimaa. Jopa tintitkin muuttuvat rohkeammiksi lähtiessään etsimään parempia ruokailupaikkoja.
Ensilumen aika saa valon jälleen palaamaan vaaroille ja liikkujan mielen kirkastumaan. Sydäntalvella vaaroilla vallitsee hiljaisuus. Vain jäniksen ja oravan jäljet kertovat sen, että ympärillä on elämää. Vuodenvaihteen jälkeen koittaa vaaroilla ehkä kaunein aika, kun lumi alkaa tehdä vaarojen puista erimuotoisia veistoksia. Varsinkin tammi- ja helmikuun tykky on mahtava. Sitä on myös lauhalla ja tuulisella ilmalla syytä varoa, sillä puissa on tuhansia kiloja lunta, jota ei ole hyvä saada niskaansa.
Keväällä lumien sulaessa voi katsella ja kuunnella luonnon heräämistä hiljalleen kesään. Purot solisevat täynnä vaaroilta tulevia sulamisvesiä. Lintujen äänet lisääntyvät, kun muuttolinnut palaavat pitämään konserttiaan. Alkukesä taas saa metsään eri vihreän sävyjä kunnes lehtipuiden lehdet ovat taas täysiä ja vihreys tummuu.