Teloitukset Keravalla 1918 Traditional Geocache
liukasluikku2: Nyt on jalkavaivainenkin käynyt vilkaisemassa kätköä tai oikeastaan isoa "hiekkakasaa", mikä makaa kätkön päällä (jos siis kätkö on edes paikallaan).
Aikansa kutakin ja tämän kätkön aika ainakin tällä paikalla on tullut päätökseensä. Kiitos siis kaikille teille, jotka vuosien aikana jaksoitte rämpiä kätköpaikalle lokkaamaan tämän purkin. Itse pidin juuri tästä kätköstäni paljon, mutta maailma menee eteenpäin ja näin asioiden tulee ollakin.
Teloitukset Keravalla 1918
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Peruskätkö vuoden 1918 teloituspaikan läheisyydessä. Koska junaradalle sekä moottoritielle on ehdottomasti kielletty mennä, kannattaa kätköä lähestyä pohjoisesta käsin.
Tätä kätköä tehdessä jouduin yhden rautatien sekä moottoritien ja kolmen kätkön loukkoon, jonka takia en voinut sijoittaa kätköäni haluamalleni paikalle rautatien viereen.
Kun alla olevassa tekstissä käsittelen teloituspaikkoja, niin tarkoitan Keravanjoen ylittävältä sillalta (N 60° 24.210 E 025° 07.453) alkavaa pätkää, joka ulottuu idän ja Ahjon suuntaan noin 300 metrin päähän.
Se ei ole epäselvää, teloitettiinko jossakin täällä viisi tuusulalaista syytettynä G.T. Hjeltin murhasta. Se on kuitenkin epäselvää, missä nämä tuusulalaiset tarkalleen ammuttiin. Hyvin todennäköisesti kuitenkin jossain edellä määritellyllä alueella.
Koordinaattien mittaamista häiritsi tiheä puusto. Annetuilla koordinaateilla löydät kätköpaikan, mutta tarkemmassa etsinnässä nollapistettä kannattaa hieman laajentaa.
TELOITUKSET KERAVALLA VUONNA 1918
Kuten sisällissotaan yleensä, myös Suomen sisällissotaan liittyi kiinteästi lukuisat teloitukset joko taisteluiden aikana tai niiden jälkeen. Usein teloitettavat eivät olleet tehneet mitään sellaista, joilla teloituksia voitaisiin oikeuttaa. Nämä yllä mainitut asiat leimaavat myös Keravalla tapahtuneita teloituksia Suomen sisällissodan yhteydessä.
Jos tilanne Keravalla oli hyvin tulehtunut punaisten ja valkoisten välillä jo syksyllä 1917, ei tilanne mitenkään parantunut tammikuussa 1918. Tuolloin käytiin yksi Suomen sisällissodan ensimmäisistä taisteluista Keravan asemalla. Tämän taistelun voitti punaiset, mutta sitä leimasi myös teloitukset.
Ilmeisesti ensimmäiset teloitukset tapahtuivat punaisten toimesta jo Keravan taistelun aikana sekä heti sen jälkeen rautatieasemalla tai sen läheisyydessä. Tällöin punaiset teloittivat taisteluiden aikana saamansa viisi vankia.
Kertomaperinteessä elää myös tarina, että valkoiset olisivat heti taisteluiden jälkeen kostona rautatieaseman teloituksista teloittaneet joitain punaisia Keravanjoen ylittävän rautatiesillan kupeessa. Nämä teloitukset ovat mahdollisia, mutta vahvistusta niiden tapahtumiselle en saanut mistään lähteestä.
Keravan taisteluiden jälkeen alkoi Keravalla punainen terrorin kausi, sillä punaiset kostivat valkoisten hyökkäyksen rautatieasemalla ampumalla kuusi keravalaista porvaria kuten tiilitehtaan johtaja Gösta Teodor Hjeltin. Perimätiedon mukaan Hjelt ammuttiin Lapilan kartanon päädyssä.
Kun punaiset hävisivät tämän sodan, toukokuussa pidätettiin viisi tuusulalaista sekä johtavaa punaista epäiltynä G.T. Hjeltin murhasta. Näitä viittä miestä pidettiin vankina silloisessa santarmintalossa, joka nykysin sijaitsee Asemantie 3:ssa.
Toukokuisena aamuna 1918 nämä miehet herätettiin ja he kävelivät teloituspaikalleen, joka todennäköisesti sijaitsi nykyisen matonpesupaikan vieressä olevassa metsikkömäessä. Aamuauringossa he kaivoivat omat hautansa ja syntyneeseen kuoppaan heidät ammuttiin syytettynä G.T. Hjeltin murhasta sekä osallisuudesta kapinaan.
Myöhemmässä vaiheessa paikalle pystytettiin salaa puinen risti, jonne omaiset toivat kukkia. Nämä teloitetut miehet eivät kuitenkaan enää lepää kaivamassaan kuopassa, vaan heidät on haudattu (yhtä miestä lukuunottamatta) Tuusulassa sijaitsevalle Paijalan hautausmaalle yhdessä sanitääri Ida Savolaisen kanssa.
Se, että nämä miehet ammuttiin tällä seuduilla ei ole sattumaa, sillä vuonna 1918 tämä alue oli syrjäinen ja harvaan asuttu. Yleensä näille teloituksille ei haluttu silminnäkijöitä ja siksi ne usein tehtiin hiekkakuopissa tai tuuheissa kuusikoissa. Hyvinkään aseman kaltaisista "ruumiiden kädet näkyvät hautakuopasta" virheistä otettiin hyvin nopeasti oppia jo yleisen mielipiteen takia.
Lähteet: ”Suomen vapaussota 1918. Kartasto ja tutkimusopas”; Uusi Suomi 31.1.2012; ”Suur-Tuusulan historia 3 : 1809-1924"; "Minun Keravani" (2000) sekä Kemppainen: "Paha maisema".
Additional Hints
(No hints available.)