Kunnian mies ja sankarin menetetty maine
Kesäkuun 20. päivä 1944 kello neljä iltapäivällä puna-armeijan panssarit vyöryvät päivän kestäneiden taistelujen jälkeen Viipuriin. Puoli tuntia myöhemmin 20. prikaatin komentaja, eversti Armas Kemppi, määrää komentopaikkansa tyhjennettäväksi. Kemppi itse haluaa jäädä paikalle. -En ole enää mikään komentaja, Kemppi sanoo. -Minulla ei ole prikaatia, esikuntakin on lähtenyt. Kemppi taivutetaan kuitenkin lähtemään kun vihollisen panssarivaunut ja jalkaväki tulittavat komentopaikkaa, Yhdyspankin rakennusta. Miehet poistuvat takapihan kautta. Linnansillalla esikuntapäällikkö, majuri Tauno Viiri huomaa, että Suomen lippu liehuu vielä Pyhän Olavin tornin salossa. -Ottakaa lippu alas! Vänrikki Eelis Mäkinen lähtee suorittamaan tehtävää ja hän laskee lipun kello 16.50. Suomalaiset räjäyttävät takanaan Linnansillan kello 16.55. Viipuri on menetetty.
Armas Artturi Kemppi 5.8.1893 Hamina – 12.10.1949 Sysmä. Kemppi oli suomalainen jääkärieversti, jonka vanhemmat olivat kirvesmies Juho Kemppi ja Helena Leiri. Kemppi vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Selma Inkisen kanssa. Kemppi kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista reaalilyseota ja suoritti valtionrautateiden virkamiestutkinnon vuonna 1912 sekä seitsemännen luokan Terijoen yhteiskoulussa vuonna 1923, sotakorkeakoulun komentajakurssin Kemppi suoritti vuonna 1928
Jääkäriaika ja Sisällisota: Kemppi liittyi vapaaehtoisena 10.12.1915 Saksan Lockstedter Lagerissa (nyk. Hohenlockstedt) sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27. 2.komppaniaan. Virallisemmin Kuninkaallinen Preussilainen Jääkäripataljoona 27, ensimmäisessä maailmansodassa Kemppi sai taistelukokemusta asemasodassa Saksan itärintamalla Schmardenin taistelussa ja Riianlahdella rannikkoasemissa, josta Kemppi siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 28.12.1916 ja siitä edelleen räjäytyskurssille Berliiniin. Takaisin suomeen saavuttuaan Kempin tehtäväksi tuli syksystä 1917 lähtien kouluttaa ja järjestää Loviisan suojeluskunta ja toimia sen johtajana.
Talvi- ja Jatkosota: Kemppi osallistui Talvisotaan Jalkaväkirykmentti 21:n komentajana Taipaleessa ja Jatkosodan puhjettua hän sai komentoonsa jalkaväkirykmentti 7:n, jonka komentajana hän osallistui taisteluihin Tyrjä-Jaakkima-Itä-Kannas akselilla ja asemasotaan Kannaksella. Vuonna 1943 hänet siirrettiin koulutustarkastajaksi kotijoukkojen esikuntaan, josta hän palasi rintamalle ja sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 22:n, jonka komentajana hän osallistui taisteluihin Syvärillä. 1944 hänet siirrettiin 20.prikaatin komentajaksi ja hän osallistui taisteluihin Syvärillä ja Viipurissa, joka menetettiin lähes taisteluitta.
Viipuri: 20.6.1944 Viipuriin hyökkäsi, Dimitri N. Gusevin 21.armeijakunta (kuusi divisioonaa joukkoja), kaksi panssariprikaatia, kolme panssarirykmenttiä, kaksi rynnäkkötykkirykmenttiä ja vahvat ilmavoimat. Eli Laskennallisesti vähintään 40.000 miestä ja vähintään 50 panssarivaunua; Churchill, IS-2, ISU-152, KV-2 ja T-34/85 ”Sotkia”. Viipurin suojaksi komennetulla 20.prikaatilla oli 5133 miestä, vain kolmasosa Talvisodassa Viipurissa taistelleiden Suomalaisten määrästä ja Luutnantti Sippelin Erillisellä rynnäkkötykkikomppanialla oli vain muutama venäläisistä sotasaalisvaunuista kasattu vanhentunut BT-42 -rynnäkkötykki.
Ennen puna-armeijan hyökkäystä Kempin iltapäivällä 19.6.1944 suorittamassa tarkastuksessa pataljoonien asemiin hän antoi lisää ohjeita järjestelyistä ja Pappilanniemessä 14.komppaniassa hän suoritti koehälytyksen ja katsoi miten miehet reagoivat. Tarkastuksen aikana hän painotti johtajille ja miehille useampaan otteeseen asemien ehdotonta pitämistä ja niissä pysymistä. Vihollinen on torjuttava!! Tarkastuksen jälkeen hän alkoi olla todella huolissaan, puolustuslinjan pituus oli 6km, poteroita saatikka korsuja ei ollut ja prikaatilla ei ollut valmiuksia asutuskeskustaisteluun. Kaiken muun ohella ammustilanne oli erittäin heikko. Syväriltä oli saatu matkaan ainoastaan vajaat puolitoista tuliannosta joka eriteltynä asetta kohden oli seuraava 45 kiväärin- ja 350 konepistoolin patruunaa, sekä 600 pikakiväärin- ja 1200 konekiväärin patruunaa. Kevyillä 81 mm:n heittimillä oli 80 ammusta putkea kohti. Kevyt patteristo 20:llä oli 1800 ja Raskas Patteristo 40:llä vajaat 500 ammusta, jotka käskettiin jättää kuormausasemalle
Kemppi lähetti samana iltana muutama kilometri pohjoiseen sijaitsevaan Rautakorven Ampumatarvikekenttämakasiiniin liki 40 kuorma-autoa noutamaan A-tarvikkeita mutta makasiinin toiminnasta vastaava Kapteeni Karl Rautamaa ei niitä luovuttanut ilman Armeijakunnan komentajan kirjallista määräystä ja kuorma-autot saivat palata ilman kaivattuja tuliannoksia. Seuraavana aamuna puoli seitsemän aikoihin havaittiin noin kahden kilometrin päässä kaupungista arviolta 50-60 panssarin lähestyminen vaunujen kannet täynnä miehiä. Sen etenemisen pysäytti prikaatin raskaan tykistön osunut tuli-isku ja kevyiden kranaatin heittimien sulkutuli vihollisen keskelle sytytti kolme hyökkäysvaunua liekkeihin, tämä näky teki varmasti hyvää etulinjan miesten silmille. Puoleen päivään mennessä Viipuri pysyi edelleen sen puolustuslinjalla ja jokainen vihollisen kärkikomppanioiden voimin tekemä hyökkäys vastuksen lujuuden selvittämiseksi oli saatu torjuttua. Ennen puoltapäivää tappiot olivat toistaiseksi pienet, koko prikaatissa oli vain vajaa 30 haavoittunutta.
Nyt kuitenkin puutteellinen ammustilanne kävi todella huolestuttavaksi ja Kemppi lähetti Majuri Juho Nurmen, Luutnantti Nurmelan ja konepistoolein varustetun partion Rautakorven varastolle. Papereita heillä ei ollut tälläkään kertaa mutta nyt tyhmempikin tajusi että miesten käsissä olevat aseet ovat ohjesääntöjä voimakkaammat ja saivat mukaansa 102 000 kiväärin ja konepistoolin patruunaa muita ampumatarvikkeita he eivät saaneet. Patruunat jaettiin tasan II ja IV pataljoonan kesken. Tässä vaiheessa oli käytännössä loppunut myös tykistön ammukset.
Noin 13:00 II pataljoonan komentaja Majuri Bäckman lähetti sähkeen prikaatin esikuntaan -Puhelinyhteydet poikki. Vihollinen valmistautuu hyökkäämään radan Suunnasta. Vähän tappioita. Eikä mennyt kauaa kun esikunnan miehet näkivät Bäckmanin heittävän leipälaukun olalleen ja sanovan. -Nyt tämä poika lähtee nostelemaan! Samoihin aikoihin jostakin II pataljoonan 6.komppaniasta alkaen lähti etenemään mies mieheltä tieto -Irtautumiskäsky annettu, I.joukkue vetäytyy jo!! Todellisuudessa käskyä ei ollut annettu, pahinta oli että osa upseereista uskoi itsekkin tietoon, jonka etenemistä ei voitu enää pysäytää ja oli levinnyt koko prikaatiin vajaan parin tunnin kuluessa, aina esikuntaan saakka. Komentaja eversti Kemppi koetti hillitä repeämää huutamalla -Täältä ei lähdetä mihinkään – tulkoon Viipurista Suomen Stalingrad!!! Noin 16:00 jälkeen vihollisen panssarivaunut ja jalkaväki tulittavat komentopaikkaa, Yhdyspankin rakennusta.
Jälkipyykki: Järkyttynyt Mannerheim piti Viipurin menetystä sotahistoriallisena skandaalina joten myös jälkinäytös oli ruma. Piti löytää syntipukki. Eversti Kemppi siirrettiin kotijoukkojen esikuntaan ja Päämaja asetti tutkijaryhmän kenraalimajuri Väinö Palojärven johdolla selvittämään Viipurin menetystä, ryhmään kuuluivat myös everstit Lauri Tiainen ja Eino Virkki. Kuulustelut alkoivat ja Kemppi ja majuri Kurt Bäckman pidätettiin. Heidät passitettiin Hämeen lääninvankilaan ja joutuivat sotaylioikeuteen, syytettyjen asema oli tukala. Lausunnoissaan sekä armeijakunnan komentaja Taavetti ”pappa” Laatikainen että päämajan operatiivisen osaston päällikkö Valo Nihtilä moittivat Kempin toimintaa. Laatikaisen mukaan prikaatin päällystö ei hallinnut tilannetta eikä joukkojaan. Nihtilän mukaan Kemppi ei tehnyt kaikkea voitavaansa tilapäisen puolustuksen järjestämiseksi Linnansalmen luoteisrannalla. Sotaylioikeus pohti “20. prikaatin asiaa” ensimmäisen kerran 20.7.1944, jolloin Kemppi laskettiin vapaalle jalalle. Bäckman pidettiin edelleen vangittuna ja hänet siirrettiin Helsingin päävartioon ja päästettiin 8.9.1944 vapaaksi. 19.1.1945 Bäckman tuomittiin “osittain varomattomuudesta, osittain laiminlyönnistä tapahtuneesta sotatoimia vahingoittaneesta virkavelvollisuuden rikkomisesta” kahdeksaksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Kempin tuomio oli muistutus päiväkäskyssä “varomattomuudesta tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta”. Bäckman ampui itsensä kuusi päivää myöhemmin. Maaliskuussa korkein oikeus käsitteli asiaa. Bäckmanin tuomio nousi yhdeksi vuodeksi kuritushuonetta ja Kempin tuomio 25 vuorokauden arestirangaistukseksi. Myöhemmin tuomioita on arvosteltu ja jopa pidetty kohtuuttomina. On sanottu, että vastuussa Viipurin menetyksestä ensisijaisesti olivat armeijakunnan päällikkö ja ylipäällikkö. Tämän ajatusketjun torjumiseksi oikeudenkäynti Kemppiä ja Bäckmania vastaan ilmeisesti koettiin tärkeäksi.
Taipaleen ja Tyrjän sankari, mitään pelkäämätön jermu, JR 7:n taistelu hengen luoja, kirvesmiehen poika ja jääkärieversti Armas Artturi Kemppi, kuoli 12.10.1949 ja hänet on haudattu Kouvolaan.
Kuudennen Armeijakunnan komentaja Aarne Blick esitti Armas Kempille Mannerheim-ristiä 28.8.1942 -Mannerheim jätti hyväksymättä.
Matti kuusi sanoo että Kempin maatessa Helsingin kirurgisessa sairaalassa jääkäriveljet yrittivät taivuttaa Mannerheimin lähettämään humaanin viestin kuolevalle soturilleen. -Marski kieltäytyi.
Jääkärieversti Armas Artturi Kemppi 20.pr:n komentaja. Aunuksen kannas 28.1.1944
Ylennykset
-
Luutnantti 31. heinäkuuta 1919
-
Kapteeni 16. toukokuuta 1921
-
Majuri 6. joulukuuta 1926
-
Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1935
-
Eversti 1940
Kunniamerkit
-
Vapaudenristi 2. lk.
-
Vapaudenristi 3. lk.
-
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
-
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. ritarimerkki
-
Vapaussodan muistomitali soljen kera
-
Talvisodan muistomitali
-
Suojeluskuntain ansioristi
-
Jääkärimerkki
Lähteet:
Seppo Porvali: Eversti Armas Kemppi – Sotilaan kujanjuoksu
Eero Elfvengren & Eeva Tammi: Viipuri 1944
Robert Brantberg: Sotaupseerit
Sa-kuva