Vanhan nelostien varrella Martinpolun pohjoisosassa, Korpijoen notkossa, sijaitsee Vanha Mylly, jonne ohjaa hannunvaakunaviitta myös Korpilahdentieltä Jussinpolkua pitkin. Myllyt ovat olleet keskeisen tärkeitä maanviljelyelinkeinolle. Suur-Jämsän historiassa myllyn mainitaan toimineen Korpilahdella jo vuonna 1633. Vanhan Korpilahden historian mukaan vuonna 1875 täällä oli myllyjä peräti 34 kappaletta, mikä kertoo pitäjän viljelyelinkeinon voimaperäisyydestä.
Entisaikaan maanviljelijät perustivat myllylahkoja, nykykielellä osuuskuntia, joiden jäsenet käyttivät myllyn palveluja. Korpilahden ensimmäisen lahkomyllyn perustamisvuotta ei tarkalleen tiedetä. Sen osakkaita olivat pääosin kirkonkylän talolliset. Nykyinen Vanha Mylly nousi Ylä-Niittysen tilan maalle vanhan, ränsistyneen mylly-rakennuksen tilalle vuonna 1874. Ajan tavan mukaan uutta myllyä suunniteltaessa ja rakennettaessa oli mukana myös silloinen kirkkoherra Oskar Molander. Hämeen läänin kuvernööri laillisti myllyn toiminnan 19.3.1875. Mylly toimi aluksi Korpijoen kosken voimalla vesimyllynä ja myöhemmin Iloniemen sähköyhtiön tuottamalla sähköllä. Myllyssä on kaksi kiviparia ja yksi ryynikivipari. Aikanaan alueella sijaitsi myös pärehöylä ja myllytupa.
Mylly oli toiminnassa aina vuoteen 1958 saakka, jolloin viimeinen vuokramylläri lopetti jauhamisen. Silloin myllylahko lahjoitti melko huonoon kuntoon päässeen myllyn Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistykselle viideksikymmeneksi vuodeksi. Lahjoitus velvoitti korjaamaan myllyrakennuksen ja huolehtimaan sen hoidosta. Kotiseutuyhdistys otti lahjoituksen vastaan ja on hoitanut tehtäväänsä saamaansa kulttuuriperintöä kunnioittaen. Erityisesti 2000-luvulla myllyalue on ollut yhdistyksen erityisen huomion kohteena. Mylly ja alueen muut rakennukset eivät ole yleisesti avoinna, mutta niiden esittelyä voi pyytää myllytoimikunnan puheenjohtajalta.
Kätkölle on myönnetty lupa Korpilahden kotiseutuyhdistykseltä.
