Blue lights
Revontulet aiheuttaa aurinkotuulen korkeaenergiaisten hiukkasten vuorovaikutus maan yläilmakehän atomien kanssa. Korkeaenergiaiset hiukkaset, yleensä elektronit, voivat virittää neutraalin kaasun valenssielektronit, jotka palatessaan viritystilastaan alemmalle energiatilalle säteilevät fotoneja. Samankaltainen luminesenssi-ilmiö tapahtuu neonlampussa. Valon väri riippuu kaasuatomeista, johon hiukkanen törmää, ja niiden energiatiloista. Sininen väri syntyy typestä.
Neonlamput on tehty värillisistä, taivutetuista, matalapaineisella neonilla tai muulla kaasulla täytetyistä putkista, usein muodostaen kirjaimia tai kuvia. Valon väri riippuu käytetystä kaasusta tai kaasuseoksesta. Yleisimmän neonin ohella niissä käytetään muitakin jalokaasuja, erityisesti sinistä argonia. Neonputken toimintaperiaatteen patentoi Georges Claude 19. tammikuuta1915 (U.S. Patent 1,125,476). Nykyään valomainoksissa käytetään paljon LED-tekniikkaa, joka kuluttaa huomattavasti vähemmän sähköä kuin neonvalo.
LED (engl. Light-Emitting Diode) eli hohtodiodi tai ledi, on puolijohdekomponentti, joka säteilee valoa, kun sen läpi johdetaan sähkövirta. Ledien valmistusmateriaali määrää komponentin lähettämän valon värin, jota voidaan edelleen muokata ledin pintaan lisätyillä kalvoilla ja pinnoitteilla. LEDejä käytettiin pitkään lähes yksinomaan elektronisten laitteiden merkkivaloina ja LED-näytöissä, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet yleistyä myös valaistuksessa. Tämän ovat tehneet mahdolliseksi entistä valovoimaisempien ledien kehittyminen ja etenkin valkoisen LED:in keksiminen. Valkoisen ledin kehittäjälle Shuji Nakamuralle myönnettiin Millennium-teknologiapalkinto vuonna 2006. Valkoinen ledi on käytännössä sininen ledi, joka on päällystetty keltaisella fosforilla. Fosfori muuntaa osan säteilystä kellertäväksi niin, että silmän aistima valon väri on valkoinen. Sinisen värin aikaansaamiseksi LED tehdään joko sinkkiseleenistä, indiumgalliumnitridistä taikka piikarbidista.
Lähde: wikipedia 28.4.2014