Lapin kirkko valmistui v. 1760 ja on Satakunnan vanhimpia puukirkkoja. Samalla paikalla aiemmin sijainnut kirkko purettiin uuden kirkon rakennustöiden alettua. Kirkon valmistumisvuosi 1760 löytyy kirkon sisäseiniin kaiverrettuna. Niissä on myös kirkonrakentajien nimikirjaimia, kuten Jaakko Simonpoika, Mikko Mikonpoika sekä Kiukaisista Lappiin kanttoriksi muuttanut Job Höckert, joka myöhemmin tunnettiin taitavana kirkonrakentajana. Istuinpaikkoja Lapin kirkossa on n. 650 seurakuntalaiselle.
Kirkon ympärillä on hautausmaa, sankarihaudassa on 90 sankarivainajan viimeinen leposija.Vanhimmat haudat ovat kirkon lattian alla. Kesällä 1898 urkujen rakentamistyön yhteydessä paljastui lattian alta suuri joukko 1700- luvulla ilman arkkuja haudattuja, muumioituneina säilyneinä sekä arkkuihin haudattuja vainajia. Tämä hautaustapa lopetettiin 1700-1800-luvun vaihteessa. Tarkempi tieto näistä ajoista puuttuu, sillä Lapin kirkonkirjat tuhoutuivat pappilan palossa vuonna 1817.
Lapin kirkko on ns. länsisuomalainen pitkäkirkko, joka varakkaammissa seurakunnissa rakennettiin harmaakivestä. Sivuhaarat olivat matalammat. Pohjoisenpuoleisessa sivuhaarassa oli ennen sakaristo, joka myöhemmin yhdistettiin kirkkosaliin, ja sakaristo tehtiin nykyiselle paikalleen. E.m. haarassa on ns. ”tyttöjen parvi”. Etelänpuoleisen haaran parvi on tehty v.1820, ja sitä on silloin sanottu ”uudeksi parveksi”.
Urkujen hankkimista kirkkoon harkittiin jo 1800-luvulla. Vuonna 1879 kesällä päätettiin ostaa suurikokoinen, amerikkalainen Estey-harmoni, joka sijoitettiin vastavalmistuneeseen ”poikien parveen”. Syyskuun 11. päivänä vuonna 1898 vihittiin käyttöön Kangasalan urkurakentamon valmistamat 12-äänikertaiset urut. Nykyiset kangasalan Urkurakentamon tekemät, 18-äänikertaiset, urut ovat vuodelta 1959.
Kirkon torni oli aikaisemmin maantien vieressä ja sen alaosan läpi kuljettiin hautausmaalle ja kirkkoon. Nykyiselle paikalleen kellotorni rakennettiin v. 1806. Kellotornin rakensi Job Höckert. Kirkonkelloista vanhempi ja pienempi on vuodelta 1747. Suuremman alkuperää ei tiedetä, mutta siinä oli halkeama ja se valettiin uudelleen Tukholmassa v. 1815.
Museotien varrella, kirkon läheisyydessä on vuodelta 1876 peräisin oleva viljan lainamakasiini, joka nykyisin toimii kotiseutumuseona. Niitä vastapäätä sijaitsevat viisi kirkkotallia ovat nykyisin kotiseutumuseon käytössä. Ennen niissä pidettiin talojen hevosia kirkonmenojen ajan. Kullakin talolla oli oma paikka talleissa.