Leppikset Lentoon...
Jo pienestä asti on tämä Leppis tuntenut outoa vetoa Laukaan suuntaan ja heti kun kotikolossa elo rauhoittui, päätti tämä kaveri lähteä matkaan. Siinä lentokentän ohi liihottaessaan se katseli maailman menoa ja puisteli päätään. Ei ole ihmisillä helppoa kun on kauhia kiire koko ajan. Vaan samassa pieni Leppis ymmärsi, että niinhän se on hänelläkin kiire...
Kuukanpääntien yllä liitäessään se katseli alleen ja hoksasi pienen metsätien luikertelevan allaan, ja sen varressa pienen soman suokaistaleen. "Tuonne minä lennän, ja siellä voin lepäillä. En pidä enää kiirettä ja vouhota, vaan nautiskelen...". Ja niin se sitten tekikin, sinne jäi tämä pieni Leppis. Se löysi kivan kuusen pienen suolammen rannasta ja oli tyytyväinen.
Jaa-a, tiedä sitten että voiko tuolla itikoiden keskellä kellään niin kauhian levollista olla, ainakaan ihmisellä? Vaan voithan tuota mennä ja vilkaista. Ja jos suinpäin suorinta tietä Leppiksen kaveriksi kipaiset, etenkin pimeässä, saatat kastella itsesi pahemman kerran. Eli oleppas varovainen...
Ja ehkä oma kynä on myös hyvä olla mukana. Eihän pienet Leppikset nyt kyniä mukanaan kanna...