Turhaan etsit enää harjua, jonka TVH murskasi tienrakennusaineeksi välille Rapaharju - Viitostie. Nykyisin tontilla on Tuusmäen metsästäjien kota, joka on ympäri vuoden vapaasti käytettävissä.
Kun hirvijahti päättyy, tie saattaa olla auraamatta noin puolen kilometrin matkalta.
Kodassa on tulisija. Kaivoa ei kodalla ole.
Tällä hetkellä hirviporukassa on kymmenen jäsentä, jotka käyttävät kotaansa kokoontumispaikkkana. Jos silloin satut paikalle, kuulet mehukkaita juttuja. Tässä niistä yksi:
"Oli aurinkoinen lokakuun lopun päivä. Miehet olivat passissa ja kaksi miestä koiran kanssa ajamassa. Koira sai ajon ja haukahteli oudosti. Hetken kuluttua haukun alettua, toinen miehistä kuuli tömähdyksen ja toisenkin ja ajatteli, että hirvi on tulossa kohti. Kuului pari muutakin tömähdystä sen jälkeen ja vilahti mustaa. Samassa mies keksi, että kuusen taimien välissä loikkii karhu ja koira sen perässä. Mies huuti minkä jaksoi: "KARHU!" Jälestäpäin passimiehet kertoivat, että lallattimesta kuului niin kova huuto, että meinas kuulo mennä. Karhun kohdannut oli painanut tankettia vaistomaisesti. Koira tuli miehen luokse ja karhu pysähtyi noin kymmenen metrin päähän; suu auki, punertava kieli ulkona, komeat valkeat hampaat näkyvissä ja kiiltävä musta turkki. Karhun katse ajomiestä kohti. Ajomies ajatteli: "Tässäkö on minun tieni pää?" Ajatuksissa oli, ettei tässä ole isoja puita, joiden suojaan pääsisi. Eikä ole muutakaan suojapaikkaa. Koira tuli miehen luo. Nuuhkaisi. Totesi, että tuttu. Läksi sen jälkeen karhun luokse takaisin. Näytti, että koira meinasi puraista karhua takajalasta. Mutta onneksi koira haukahti. Silloin karhu lähti eteenpäin rauhallisesti. Se oli todennäköisesti valmistautunut talviunille ja syönyt itsensä täyteen. Pienen juoksun jälkeen se oli niin väsynyt, ettei jaksanut laukalle lähteä. Sen jälkeen karhu meni yhden passimiehen lähelle ojanpohjan kautta; ei jaksanut loikata siitä yli."
Valitettavasti tästä hetkestä ei ole valokuvaa. Oli muutakin ajateltavaa sillä hetkellä. Kamera ei tule mieleenkään, kun sydän pamppaillen on siinä hetkessä. Jälkeenpäin ihailee ja nauttii näkemästään.