Par 3 ja 91 metriä. Olet valmiina. Tuuli on sopiva - elämäsi heitto. Peliväline kaartaa kauniisti ja kettingit kilisevät. Teit hole-in- onen eli suomeksi holarin. Kävelet reiälle, mutta missä on kiekko?
Apuväline on tarpeen. Jos sinulla on magneettinen etusormi, käytä sitä. Jos ei ole, voit tyytyä esimerkiksi pulttiin tai rautanaulan kantaan.
Palauta purkki tarkoin samaan paikkaan samassa asennossa. Kentällä on paljon pelaajia ja jästivaara on ilmeinen.
Frisbeegolf (tunnetaan myös nimillä kiekkogolf[1] ja liitokiekkogolf[2]) on urheilulaji, jonka perusperiaate on sama kuin perinteisessä golfissa: frisbeegolfin tavoitteena on päästä radan alusta loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Pienimmän tuloksen saanut voittaa.[3]
Kiekkogolfrata koostuu väylistä, jotka pelaajat pelaavat edellisen väylän lopusta seuraavan väylän alkuun edeten, kunnes kaikki väylät ovat pelattu. Väylän pelaaminen aloitetaan avauspaikalta eli tiiltä ja se päättyy maalikoriin. Kiekkogolfradat ovat tyypillisesti 9- tai 18-väyläisiä. Radat ovat tyypillisesti puustoisilla alueilla, joissa on vaihteleva maasto, joka tarjoaa luonnollisia esteitä kiekon lentoradalle. Nämä esteet ovat olennainen osa peliä, joten pelaajien ei tule muuttaa näitä esteitä vähentääkseen väylän haastavuutta.[4] Lähes kaikki radat ovat ilmaisia[5][6].
Käytettävät kiekot ovat pienempiä kuin ultimate-kiekot tai rantafrisbeet.[7]
Tyypillisesti kiekon halkaisija on 21–22 senttimetriä[9] ja paino 150–180 grammaa[10]. Frisbeegolfkiekot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään: draiverit eli pitkälle lentävät kiekot, lähestymiskiekot sekä lyhyisiin heittoihin ja lähipeliin käytettävät putterit[11].
Selvästi suurin osa lajin huippupelaajista tulee Yhdysvalloista.[12] Euroopan maista lajin kehitys on pisimmällä Suomessa ja Ruotsissa. Näiden jälkeen tulevat muut Pohjoismaat, Iso-Britannia ja läntisen Keski-Euroopan maat.[13] Lajin kansainvälinen kattojärjestö on Professional Disc Golf Association (PDGA).[14]
Lähde Wikipedia Suomi