Merenkulku Mannervedelle kulkee Marikarin suntin läpi. Pyhämaan ja Pyhärannan merenkulun kulta-aika oli 1900 luvun vaihteessa, jolloin liikenne oli vilkasta. Kapeaa väylää pitkin kulki Mannerveden satamiin (Santtio, Pyhämaa ja Pyhäranta) melko kookkaitakin purjelaivoja. Kapealla väylällä tarvittiin myös luotseja. Kruunun luotsit asuivat Rihtniemessä ja luotsasivat laivoja lähinnä Raumalle. Mannerveden satamiin luotsin virkaa hoitivat ns privaattiluotsit, kalastuksen ohella. 1800-luvun lopulla luotsin virkaa hoitivat ainakin Efraim Wilen Kuollut v. 1870 ja hänen poikansa Wilhelm Wilen. Heidän kotinsa sijaitsi Sammalluodossa. Viimeinen luotsi oli Aleksander Ferdinand Aalo, alias ”Marikari fäärt” (kuollut 1956).
Hän oli ilmeisen hyvä ammattimies, koska hän kertoi 1920-luvun alussa olleensa lähtenyt purjeveneellä yötä vasten kotiinsa Pyhämaahan ja sanoi”et kon niin bimiä ol ett kon gätes ylös pist ja pois vet nii läpi jäi, mut kotti tultti vaan”(Tenho Hella länsisuomalaista merenkulkuperinnettä).
Merenkulku oli tuohon aikaan kovin erilaista. Matka Pyhämaasta purjelaivalla avomerelle saattoi kestää viikonkin, kun odotettiin suotuisia tuulia. Nykyään väylän syvyys on luodattu kahden metrin väyläksi. Eipä ihme että laivat olivat toisinaan vaikeuksissa Marikarin suntin jälkeen, kun väylä oli kapea ja matala ja avomeren mainingit alkoivat lyödä vastaan.
Seuraavat tarinat eivät varmasti ole ainoat mitä väylällä on sattunut, mutta niistä löytyy hyvät dokumentit. Kuten jo mainitsin, väylä on nykyään luodattu kahteen metriin, mutta nelimastokuunari Bandin syväys lastissa oli 4,6 metriä.
Nelimastokuunari Bandi lähti päällikkö Martti Engblomin johdolla Pyhämaasta v.1933 tavanomaisessa kaivospölkkylastissa Englantiin. Marikarista lähdettäessä jouduttiin kuitenkin pois varsin kapealta väylältä jääden kiinni matalikolle. Fööri nousi kuusi jalkaa ja hankaluuksia riitti. Pois pääsemiseksi tarvittiin kuitenkin pari proomua ja lastausmiehiä. Lastia oli kevennettävä ennen kun Bandi voitiin kiskoa pois kalliolta. Pohja ei kuitenkaan vaurioitunut. Sukeltaja Raumalta totesi että kölistä oli raappiutunut vain muutama lastu.(Tenho Hella länsisuomalaista merenkulkuperinettä s.200)
Huonommin kävi Priki Johnille:
Priki John, päällikkönä kapt. F.K. Wall, saapui 7.5.1907 tyhjänä Raumalta Pyhämaahan lastaamaan parruja ja lehtereitä vietäväksi Kieliin. Laiva oli lastissa 24.5, mutta kovien tuulten takia matka päästiin aloittamaan vasta 26.5. Oikukkaiden tuulten vallitessa alus joutui ankkuroitumaan ja värppimään ahtaalla väylällä Marikarin jälkeen, kunnes seuraavana päivänä 27.5, ankkureiden petettyä alus sai pohjakosketuksen Pyrkmanin saaren läheisyydessä ja menetti peräsimen. Alus alkoi hakata vasten kivikkoista pohjaa, jolloin myös "peräsintrumppu" meni rikki. Epäonnistuneiden värppimis- ja pumppausyritysten jälkeen miehistö jätti laivan ja siirtyi seuraamaan tilanteen kehittymistä läheiseen Sammalluodon saareen torppaan. 30.5.1907 alus oli täyttynyt vedellä ja kallistunut vasemmalle kyljelleen. (hylyt.net)
Lopuksi alus upposi Pyrkmanin saaren läheisyyteen. Ahtojäät ovat vuosien saatossa hioneet hylyn niin, että aluksesta on enää jäljellä pelkkä ranka (hylyt.net).
Priki Johnin hylky makaa koordinaateissa N61° 00.595 , E021° 18.078
Kätkö sijaitsee hylyn viereisessä saaressa Vähäpöllässä. Vedet kätkösaaren ympäristössä ovat erittäin karikkoiset. Lähestyminen saareen kannattaa tehdä lounaasta päin, varoen eteläisiä kiviä, jotka on merikarttaan merkitty. Kätkösaaren omistaa Pyhäranta ja se on kaavoitettu virkistys käyttöön.
Isopöllässä on kesämökki, ethän aiheuta häiriötä heille. Kätkö on talvilöydettävä, mutta alueella on erittäin vaihtelevat jääolosuhteet. Jääolosuhteista voi kysyä sähköpostilla kätköttäjiltä. (Ukkosärki/kape555).
Kätköllä merimiestaitosi punnitaan. Paikalla on apuväline. Älä kiipeä ja varo ettet saa ankkuria päähäsi!