Tämä kätkö jatkaa allekirjoittaneen Savolainen Lammasahon lenkillä (mini)sarjaa, joka keskittyy Lammasahontien ja sen lähiympäristöön. Tekijän sarjalla on myös tällä hetkellä Savolainen sutkautus niminen kaima savon sydämmessä Kuopiossa ja Savolainen rajamailla täällä ylä-luostan ympäristössä. Tämän sarjan kätköt ovat sieltä helpommasta päästä ja tarkoitettu koko perheelle, ulkoilusta pitäville ja kuskeille jotka haluavat päästä leikkimään Tommi Mäkistä Lammasahon hiekka teillä. (Tiellä liikkuminen omalla vastuulla, ei talvi kunnossa pitoa)
Savolainen Lammasahon lenkillä III tutustuttaa kätköilijän koivuun, tuohon yhteen Suomen yleisimmistä puulajeista.
Koivut on kasvisuku, johon kuuluu noin 120 lajia pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen puita ja pensaita. Ne ovat kesävihantia, tuulipölytteisiä ja yksikotisia. Lehdet ovat oksilla kierteisesti ja ne ovat yleensä ehytreunaisia, mutta joskus liuskaisia. Emi- ja hedenorko ovat samassa puussa. Eminorkot ovat hedenorkkoja pienempiä ja kukkiessaan pystyjä. Hedenorkot ovat pitkiä ja riippuvia. Lenninsiivelliset siemenet varisevat syksyllä, ja ne kulkeutuvat tuulen mukana pitkiäkin matkoja. Koivujen runkoa ja oksia verhoaa helposti kuoriutuva tai hilseilevä, usein valkoinen ja mustaviiruinen kuori eli tuohi.
Koivut ovat Suomen lehtipuista yleisimpiä, ja hies- ja rauduskoivut ovat Suomen kylmässä ilmastossa jopa osittain kilpailukykyisiä Suomen metsiä dominoivalle kuuselle. Koivuja kasvaakin havumetsävyöhykkeellä sekaisin havupuiden kanssa, mikä tekee niistä merkittävän lehtipuuryhmän. Suomen kotoisista koivulajeista hies- ja rauduskoivua tavataan lähes koko Euroopassa Välimeren seutuja ja idän aroa lukuun ottamatta. Tunturikoivu on sen sijaan rajoittunut Lappiin, ja vaivaiskoivua ei juuri kasva Baltianmaiden eteläpuolella. Rauduskoivu pitää kuivemmasta maaperästä kuin kosteampaa maaperää arvostava hieskoivu. Vaivaiskoivu on Lapissa joka paikan kasvi, Etelä-Suomessa vain rehevien turvesoiden asukas.
Koivujen lehteentulo ja samanaikaisesti tapahtuva kukinta ovat merkittävät tapahtumat Suomen luonnossa keväällä. Koivujen lehteentulo tapahtuu etelämpänä Euroopassa Suomea aikaisemmin, esimerkiksi Englannissa ja Pohjois-Ranskassa jo usein maaliskuun lopulla, Pohjois-Saksassa huhtikuun alussa ja Baltian maissa huhtikuun lopulla. Suomessakin koivujen lehteentulo noudattaa etelä-pohjoissuuntaista kaavaa. Hiirenkorvat ilmestyvät ensimmäisiin lounaissuomalaisiin hies- ja rauduskoivuihin usein jo pari päivää ennen vappua. Keski-Suomessakin ne saapuvat hiirenkorvalle toukokuun alkupuolella ja Oulussakin toukokuun puolessa välissä. Pohjois-Lapin tunturikoivut tulevat lehteen vasta kesäkuun alussa.
Sitten hieman itse kätköstä:
Kätkö sijaitsee Lammasahontien varressa. Lumettomaan aikaan kätkön luokse pääsee autolla ja auton voi jättää tien varteen aivan kätkön lähelle. Talvi aikana auton voi joutua jättämään Höyläntien tai Yläluostantien varteen riippuen tulo suunnasta, koska tietä ei pidä auki kuin hakkuiden aikana. Talvi aikaan kätkölle pääsee suksilla tai lumikengillä suositeltavat lähtöpaikat T1 tai T2, josta ulkoilusta pitävä kätköilijä voi myös kesäisin aloittaa matkan tekonsa. Jos satut olemaan liikkeellä moottorikelkalla niin kätkölle kelkkareitiltä pääsee ajelemalla pitkin Lammasahonteitä.
Kätkö on löydettävissä ympäri vuoden.
HUOM! Kätkössä on lokikirja ja tiedote. Purkissa ei ole kynää.
Lintujen bongaajat ovat löytäneet Suomesta uusia sorsalajeja. Hyvin yleisenä esiintyy varsinkin Savossa metsästysaikaan laji nimeltään kaakana. Sen alalaji on myös melko taajaan havaittu liiankaakana.
Laitettuasi nimesi lokiin palauta kätkö paikoilleen huolellisesti. Huolellisesti palautettu kätkö takaa, että kätkö ei joudu ilkivallan kohteeksi ja sinun jälkeesi kätköä etsivätkin saavat tehdä töitä löytämisen eteen.. ÄLÄKÄ sitten SPOILAA (paljasta) kätköstä mitään ylimääräistä. Tämä siksi, että muut sinunkin jälkeen kätköä etsivät saisivat nauttia kätkön etsimisestä ja löytämisen tunteesta aidosti.