Taivalkoskiksi kutsuttiin koskia, joita ei voinut veneellä laskea, vaan veneet piti vetämällä ohittaa, taivaltaa. Tämän Taivalkosken pirullisuudesta kertoo kotiseutuneuvos Eino Jokinen kirjassaan Miksi isnööri viilettää seuraavan, todeksi väitetyn tarinan:
Sen mukaan aikanaan vainovuosina kylään oli tulossa vihovenäläisten ryhmä. Kylän väki oli ehtinyt paeta piilopirteilleen. Vain eräs nuori poika oli jäänyt kylään. Kun venäläiset tulivat ja totesivat kylän tyhjäksi, he kiinni saamaltaan pojalta vaativat tietoa, missä kylän väki on. Poika sanoi tietävänsä, missä väki oli, ja lupasi viedä ryssät veneellä piilopaikalle. Hän ohjasi veneen Pintamojokea myöten alaspäin, ja kun lähestyttiin Taivalkoskea, poika käski vihollisten kumartua alas, että hän näkisi ohjata veneen koskessa. Näin tapahtuikin, mutta juuri kun vene pääsi kosken niskalle ja lähti luisumaan alaspäin, poika hyppäsi veneestä maihin. Vene lähti huimaa vauhtia koskea alas ja murskaantui miehineen päivineen. Näin kylä pelastui pojan nokkeluuden ansiosta.
Kosken nykyhistoria on sellainen, että Koillis-Pohjan Sähkö Oy ryhtyi rakentamaan voimalaitosta Pintamo-ojaan vuonna 1954 rakentamalla ensin säännöstelypadot sekä järven päähän ojan suulle (siellä jo kätkö GC2J7XZ) että kosken niskaan. Putkivoimalaitos valmistui 1955 ja samanaikaisesti alkoi järven voimakas säännöstely. Koillis-Pohjan Sähkön jälkeen omistajana on ollut Fortum ja nykyään Koskienergia Oy. Joitakin kertoja Pintamopäivien yhteydessä sähköyhtiö on suostunut laskemaan vettä koskeen asukkaiden iloksi. Säännöstelyn haittavaikutukset on järven ranta-asukkaiden toimesta nostettu 2010-luvulla tapetille.
Kätkö on alapadon välittömässä läheisyydessä, ei kuitenkaan patorakenteissa. Kätkö ei sisällä kynää. Tie voimalaitokselle lähtee Pintamon kylän itäisen liittymän kohdalta pohjoiseen. Kulku ala-asemalle ei ole sallittua, koska tie menee asutun talon pihan läpi.