Suomalaisessa kansanperinteessä piru ei suinkaan ollut mikään syntisiä mökkinsä grillissä käristelevä sarvekas punakalsarinen puolipukki, vaan useimmiten varoittava ja erityisesti köyhiä auttava hahmo. Piru esti ihmistä joutumasta vaaraan ja toimi moraalinvartijana. Jos pirun kohtasi, niin tavallisimmin silloin kun oli pahat mielessä, ja piru saapui tästä varoittamaan. Kuitenkin piru oli myös ilkeä arvaamaton olento ja aiheutti monenlaista hämminkiä. Siitä piti päästä eron ja sitä piti pystyä huijaamaan esimerkiksi teettämällä sillä jokin tehtävä päästäkseen itse sillä aikaa pakoon.
Kustavissakin kerrotaan pirun vierailuista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon on talletettu teksti, jossa kerrotaan miten:
”Piru tuli kerran Karoliinan mökille Pirisholmiin ja pyysi Karoliinaa soutamaan hänet vastapäätä olevaan Kyäviikkiin. Karoliina lähtikin soutamaan, mutta souti hänet äkkijyrkän vuoren juurelle ja sanoi: Nous ny tost ylös. Piru rupesi kiipeämään sanottua vuorta ylös ja teki siihen portaat, joita vielä nyt sanotaan pörön rappusiks tai pörön tikapuiks.”
Tarinasta voi sitten kysyä, tuliko piru tahallaan Karoliinaa kiusaamaan ja ties mitä olisi Karoliinalla mielessään ollut. Todennäköisemmin kysymys on kuitenkin perinteisestä pahan huijaamistarinasta. Hauskinta kuitenkin on se, ettei kustavilaiset suostu mistään muiden kanssa samalla tavoin puhumaan. Jos otus on muille piru, niin kyllä se Kustavissa vähintään Pöröksi muuttuu J
Kätkö on lähestulkoon oikealla paikalla. Kun saavut lossilla Vartsalaan, voit nähdä pörön rappuset vasemmalla puolella. Itse kätkö on sellainen, jota on hyvin vaikea korvata toisella mikäli sille tapahtuu jotain. Käsittele sitä siis varoen ja piilota se hyvin. Jos huomaat siinä jotain vikoja, niin ilmoita. Korjaan sen mahdollisimman pian.
Tämä kätkösarja esittelee Kustavin kummitustarinoita. Kummitus, aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Hyvin usein kummitukset myös varoittavat jostain. Suomalaisissa kummitustarinoissa esiintyy kiusaavia ja houkuttavia henkiä kuten ihteriekkoja ja liekkiöitä, mutta tavanomaisimmin kummitukset pikemmin suojaavat ihmisiä, jotta nämä eivät joutuisi vaaraan tai tekisi pahoja tekoja. Hyvin usein kummitukset ovat esimerkiksi itsemurhan tehneitä naisia, joilla on taustallaan lapsen surma. Näillä tarinoilla pyrittiin varoittamaan tyttöjä tutustumasta poikiin liian läheisesti ennen avioliiton tuomaa turvaa. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään tuonpuoleiseen. Joskus kummitustarinoissa esiintyy myös erilaisia hirviöitä ja pelottavia näkyjä, joita ihmiset ovat ajatelleet nähneensä. Kummitukset voivat liittyä myös tiettyihin päiviin, kuten kirkollisiin juhliin tai esimerkiksi auringon- ja kuunvaiheisiin. Näistä ajoista tavanomaisimpia ovat täysikuulla tai vaikkapa juhannuksena ja kevätpäiväntasauksen (pääsiäinen) aikaan liikkuvat kumitukset ja noidat.
Kätköjä on yhdeksän, sillä salainen oppi kertoo erään vanhan kirjan mainitsevan, että 9 on olevaisen ja tulevaisen pyhä luku. Vaikka noituuteen ei nykyisin enää uskotakkaan, sopii leikkiin kuitenkin hyvin valita luvuksi sellainen, jolla on tekemistä magian kanssa. Tietenkään kätköillä itsessään eivät ole mitään taikuutta, vaan tarkoitus on esitellä kansanperinnettä joka on ollut voimakkaasti mukana myös Kustavin alueen kertomuksissa. Koska kätkösarja on tehty esittelemään Kustavin historiallisia tarinoita, ovat kätköt lähinnä melko helppoja löytää, vaikkakin ne on valmistettu niin, että pientä vaivaa on nähtävä. Viimeistään vihje paljastaa kätkön (paitsi silloin kun pitää ”piruilla”) Jokaisen kätkön tekotavasta voit myös löytää jotain kummitustarinaan viittaavaa.