Siispä tämä kätkö esittelee komean kirkkomme ja sen vaiherikkaan historian. Kätkölle sovittiin, että ainakin kesällä kuletaan aidan viertä sen ulkopuolella, jolloin et häiritse millään lailla mahdollisia meneillään olevia kirkollisia toimituksia, eikä ne sinua. (Runsaan lumen aikaan, jokainen käyttäköön tervettä harkintaa.) Kirkkopihassakaan meillä ei mitään hävettävää ole ja sisälle kirkkoon saa mennä sitä ihailemaan, jos ovi on auki, eikä meneillään ole mitään yksityisluontoista tilaisuutta.
Kälviän kirkko
Kälviän pitäjä irtautui Kaarlelasta, (entinen Kokkolan mlk), vuonna 1639, ilman vaihetta jossa se olisi ollut kokkolan kappelina. Kirkko piti alunperin rakentaa pitäjän suurimmalle kylälle ruotsaloon, mutta siellä luultavasti sopivaa maa-aluetta sille ei saatu oiken hankittua ja näin kirkko pappiloineen rakennettiin Kälviän kylään, jokivartta muutama kilometri ylöspäin. Kirkolle löytyi jostain syystä paikka kylän alavimmalta paikalta, vanhan tulvauoman ja joen välistä, johon pitäjän ensimmäinen kirkko nousikin jo vuonna 1640. Ruotsin kuninkaan arkistosta löytyneissä asiakirjoissa mainitaan kuninkaan pari vuotta myöhemmin käläviäläisiä siitä tosin kovasti kiitelleen ja ihmetelleen paikan luovuttamista ilman minkäänlaista korvausta ... ja kelepaa tuota paikkaa nykyisin katsella. Kälviänkin joutui isovihan aikan vihollisen ryöstelyn ja tuhotoimien kohteeksi, jolloin tuhoutui myös osa kirkon arkistoista, eikä ensimmäisestä kirkosta ole oikein mitään tietoja jäänyt jälkipolville. Säilyneistä asiakirjoista ja kartoista, on päätelty sen olleen suorakaiteen muotoinen 19-26 m pitkä ja sen toisessa päädyssä on ollut suippo ja hyvin korkea kellotorni.
Toinen kirkko, Pyhän kolminaisuuden kirkko, valmistui entisen paikalle v. 1765 kälviäläisen kirkonrakentajan Jaakko Suonperän suunnittelemena ja hän myös johti rakennustyötä alusta loppuun asti. Kirkon esineistö alkuperäinen oli paljolti peräisin ensimmäisestä kirkosta, kuten komea saarnastuoli ja sinne hankittiin mm. 1802 myös useaan kohtaan koristemaalauksia, joiden tekijä oli kirkkomaalari Thomas Kiempe. Hämärää ristikirkkoa kirkkoa remontoitiin useaan otteeseen, mm. ikkunoita lisäämällä ja suurentamalla sekä istumapaikkoja lisäämällä, mutta 1800-luvun loppupuolella pitäjässä tiedostettiin kirkon olevan jo niin huonossa kunnossa, ettei korjaavat toimenpiteet enään oikein auttaneet. Vuonna !882 perustettiin kirkonkorjausrahasto, johon kerättiin lahjoituksia aina tilaisuuden tullen.
Pitkään kituutettiin vielä pikkuhiljaa ränsistyvän vanhan kanssa, kassan karttuessa, mutta vuonna 1900 kirkkokokouksissa oli ollut runsaasti puhetta "alueen ränsistyneimmän" kirkon kunnosta ja heinäkuussa kokoukseen saapui kaustislainen kokenut kirkonrakentaja Lauri Heikki Kuorikoski ja esitti suunnitelmansa ja piirustuksensa kirkon korjaamiseksi. Kirkkoa piti pyötäkirjan mukaan alkaa korjaamaan seuraavana vuonna, mutta hanke mutkistui kun kälviäläislähtöinen, maamme tunnetuimpien arkkitehtien jokkoon kuuluva Lars Sonck, halusi toimittaa suunnitelmat synnyinpitäjäänsä ilman minkäänlaista korvausta. Suunitelmien tekoon meni kaksi vuotta ja ne hyväksyttiin tammikuussa vuonna 1903. Näin käläviläisillä oli hyväksyttyjä piirustuksia oiken kaksin kappalein. Pian Sonckin suunnitelmien saapumisen jälkeen, teki vielä kälviäläinen rakennusmestari O.W.Renell myös oman vastaehdotuksensa Kirkon korjaamiseksi.
Pyhän kolminaisuuden kirkko lienee ollut arvokas lajissaan ja Sonckin piirustukset perustuivat pitkälti sen ennallistamiseen alkuperäiseen malliinsa. Hän koki velvollisuudekseen arkkitehtinä suojella 140 vuotta vanhaa arvokasta kotikirkkoaan. Kälviäläiset halusivat kuitenkin kirkosta suuremman ja valoisamman "pitkään jatkuneen ahtauden ja hämäryyden jälkeen". Seurasi valituksia ja värikkäitä vaiheita ja vuonna 1904 Tuomiokapituli päätti mitätöidä kaikki piirustukset ja julistaa uuden suunnittelukilpailun, johon kutsuttiin Rakennusmestarit O.W.Renell, Kurikka&Lönnnqvist ja J.Jäväjä.
Kirkkokokouksessa kesällä 1904, valittiin toimikunta valmistelemaan ja valvomaan kirkon korjaustyötä ja se saikin uudet suunnitelmat kaikilta nopeasti. Kaikki remonttisuunnitelmat olivat aika "perusteellisia" ja Toimikunta päätti hyväksyä niistä Kälviäläisen O.W.Renellin laatimat piirustukset, mutta se saati pitäjäläisetkään, eivät olleet täysin tyytyväisiä niihinkään ja kokivat niissäkin olevan suuria puutteita ja niihin vaadittiinkin muutoksia pitkin vuotta. Viimeisimpien tutkimustenkin valossa, ei tuossa meidän kirkossa ole paljonkaan Renellin suunnittelemaa. Pohja ja esim. ikkunoiden paikat ovat nähtävissä vanhan kirkon suunnitelmista, eli ovat Jaakko Suonperän käsialaa. J.Jäväjän suunnitelmista olisi mukaeltu välikatto koristeineen, jotka tehtiin Renelin veljien verstaalla satokoskessa, kuten lähes kaikki muukin puusepäntyö. Kurikka&Lönnqvistin piirustuksista olisi saaneet alkunsa lattiat, penkit ja alttarirakennelmat. Kirkolliskokus on pöytäkirjojen mukaan määrännyt kirkontornin koon ja muodon. Samoin nykyisen sakastin mitat ja korottanut kirkon sisäkorkeuden viidestä metrista seitsemään metriin. Tämä on nähtävissä kirkon sisällä tänäpäivänäkin. On myös todettu, että alkuperäisistä Renellin piirustuksista oli kelpuutettu vain fontti eteisen yläpulelle ja hänen ansiostaan kirkko sai paanukaton sijaan peltikaton? - No, ... "arka ja .. väreilyä aikaansaava aihe", mutta niin tai näin, onnistuneesti Renell aikanaan vaaditut "suunnitelmat" toteutti ja me kälviäläiset saimme komean ja mieluisan kirkomme.
Lopulliset suunnitelmat hyväksyttiin joulukuussa 1904 ja vaikka Kirkkoherra Elfving olisi halunnut lähettää piirustukset Tuomiokapitulin hyväksyttäväksi, päättivät pitäjäläiset aloittaa "korjaustoimet" kuitenkin heti.
Työ annettiin pyhäjärvisen rakennusmestarin Samuli Tuoriniemen tehtäväksi ja pitkin talvea talot toimittivat puutavaraa ja perustukseen tarvittavia kiviä kertyi välikylästä maunulan talon läheltä pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa seuraavaa vuotta, vanha kirkko revittiin kokonaan alas ja tilalle alkoi nousta muutamaa hirsivarvia lukuun ottamatta kokonaan uusi kirkko. Työ eteni rivakasti ja "remontti" valmistui hiukan myöhässä 13.11.1905 ja ensimmäinen jumalanpalvelus uusitussa kirkossa pidettiin 10.12.1905. Uuden kirkkon käyttöön vihkimisestä ei arkistoista löydy mitään mainintaa ja "ylimääräinen" vanhan kirkon puutavara on muistitietojen mukaan käytetty uuden kirkon lämmittämiseen.
LISÄYS v. 2018. Kirkko on vihitty käyttöön vuoden 2017-18 pintaremontin jälkeen, alttarin muutostöiden johdosta 10.5.2018. Kirko vihittiin uudelleen käyttöön Oulun rovastikunnan piispan: Samuel Salmen toimesta.?
Väliin mahtuu vielä eräs merkittävä tapahtuma, kun muinaistieteellinen toimikunta, nyk. Museovirasto, oli kuullut arvokkaan kirkon purkamisesta ja siitä suivaantuneena, lähettänyt Arkkipiispalle kyselyn asiasta. Muinaistieteellinen toimikunta hiljennettiin lahjoittamalla sille vanhan kirkon saarnatuoli ja alttarimaalaukset, jotka ovat nykyään arvokkaasti esillä Suomen Kansallismuseossa. Kirkkoherra Elfving:lle oli luonnollisesti myönnetty vastuuvapaus ennen mittavan remontin alkua.
Kälviän Kirkko tänä päivänä
Kälviän kirkko on tänä päivänä ulkoisesti ja sisältäkin lähes alkuperäisessä asussaan. Sitä on kuitenkin aikain saatossa remontoitu pysymään ajassa ja kunnossa tuon "isomman remontin" jälkeen useaan otteeseen ja tämä työ jatkuu aina tarpeen vaatiessa.
Kirkossa on 1981 hankitut Kangasalan Urkutetaan valmistamat 24-äänikertaiset urut, jotka kunnostettiin perinpohjin muutamia vuosia sitten. Urut tehtiin tuolloin perinteitä kunnioittaen ja niissä onkin joitakin äänikertoja alkuperäisistä uruista. Lisäksi käytyttettiin alkuperäisiä rakenteita, eli Fasadia Thulen uruista vuodelta 1906. Kirkastusvuoren tapahtumaa, Luuk. 9:28-36, kuvaavan alttaritaulun on maalannut vaasalainen Taiteilija Alexandra Såltin vuonna 1912. Kirkon saarnastuoli on kirkon rakennusmestarin, Samuli Tuoriniemen suunnittelema ja se on Renelien kotonaan valmistama. Kirkko on sisältä avara ja sävyltään vaalea ja valoisan seesteinen. Vuosina 2016 - 2018, tehtiin kirkkoon mittava remontti, joka käsitti kiirstellyn julkisivuremontin ja viimeisenä remontoitiin sisätilat perusteellisesti. Kirkko saatiin sisätilaremontin jäljiltä taas käyttöön Pääsiäiseksi 2018.
Kirkkopihassa komeilee myös yksi Kälviän tunnetuimmista maamerkeistä, eli kellotapuli, näiden seurakunnan nykyaikaisempien käyttörakennuksien ja monien erilaisten muistomerkkien lisäksi. Tapuli on rakennettu Jacob Rijfin suunnitelmien mukaan vuonna 1804 ja varsin värikkäät oli nekin vaiheet. Yhdeksän vuoden suunnittelun jälkeen, se nousi kuudessa viikossa kaustislaisen kirkonrakentajan, Heikki Kuorikosken johdolla nykyisiin mittoihinsa! - Mainittakoon, että sen kelloja näköjään soitetaan tänäpäivänä jonkilaiselta kosketusnäytöltä suoraan sakastista tai Suntion kännykästä.
Lähteenä on käytetty lukuisia painettuja lähteitä.