Kiävät on siennii. Ne ellää rihmastona puussa tai muulla alustalla. Siitä ne suapi ravinttoo. Joskus ne tekköö itiöemän, jonka perusteella voipi miärittee kiäpälajin. Monen lajin itiöemät on kommeimmillaan syksyllä.
Kiävän alapinnalla on pieniä pillijä, niissä kehittyy itiöt. Monet itiöemät kasvvaa puun kylessä vuosien ajan.
Suomessa on yli 230 kiäpälajjii. Niitä on joka paekassa, missä on puitahhii. Kiävät lahottaa kuatunneita puita, niin että niissä olevat selluloosa- ja ligniinimolekyylit hajovvaa uusiksi yhisteiksi, jotka puolestaan kelepovvaa muaperän mikroopiloelle tai hyöntteisille ja lopulta uusille puillekkii. Sillalaella ravinteet kierttää metässä.
Joku suattaa arvella, että kiävät oisi tuholaisija. Usseimmat lajit ei kuitenkkaan pysty lahottammaan elävvee puuta, vuan vasta kuollutta. Jotta ei ne tuholaisija oo – purkaat vuan sen, minkä puut on rakentanna, vuan vasta puun kuoleman jäläkkeen.