Tiltaltin elinympäristöä ovat monenlaiset metsät, mielellään rehevähköt kuusivaltaiset sekametsät.
Tiltaltti tekee pesänsä joko maahan tai matalalle pensaaseen, tai risukkoon lehdistä, ruohosta ja sammalesta.
Tiltaltti syö hyönteisiä ja niiden toukkia sekä muita selkärangattomia ja matoja, sekä syksyllä myös marjoja.
Muinoin varhaisina aikoina linnuilla ei ollut ääntä ollenkaan ja metsänhaltia halusi metsään laulua ja ilon pitoa. Haltia päätti jakaa linnuille laulamisen lahjan, niinpä hän vei metsän keskelle ilmoituksen, jossa sanottiin että: -Huomenna metsänhaltian tuvalla jaetaan kaikille metsän linnuille lauluäänet. Ensimmäinen paikalle tullut saa kauneimman äänen toiseksi tullut toiseksi kauneimman ja niin edelleen". Seuraavana aamuna lintuja oli jonossa odottamassa haltian tuvan oven avautumista. Ensimmäisenä oli pieni ja vaatimattoman näköinen lintu, jota nykyään satakieleksi kutsutaan. Toisena ovella oli Mustarastas, sitten laulurastas...niin niitä laulu ääniä jaettiin, kunnes vuorossa olivat enään Harakka ja Varis. Tiltaltti oli nukkunut liian pitkään ja heräsi vasta, kun kaikki äänet oli jaettu, jopa kaikkein rumimmat. Surullisena Tiltaltti oli jo lähdössä äänettömänä Haltian tuvalta kohti metsän laitamia, kun se kuuli pisaroiden sarjan tippuvan räystään reunalta tynnyriin. Se meni Haltian luo ja kysyi että voisiko se saada tuon äänen, joka kuuluu pisaroiden tippumisesta ja ystävällinen Haltia suostui. Näin Tiltaltti sai kuin saikin lauluäänen eikä edes rumimmasta päästä. Siellä se nyt laulelee iloisena Suomen metsissä toivottaen tulijat tervetulleiksi.
Kätkössä ei ole kynää.