Onkineva Mire EarthCache

Tehtäväsi

1. Mene annettuihin koordinaatteihin, kerro mistä voit päätellä olevasi suolla. Onko tämä tyypillistä suomaisemaa? Perustele päätelmilläsi, miksi juuri tänne on syntynyt suo.

2. Mene Onkilammen rantaan, ota kädellesi lammen vettä. Mistä veden väri ja tuoksu tulevat? Kerro vastauksessasi kätkön tekijälle, kuinka tutkit lampea. Huomaa että etenkin talvella apuvälineet ovat tarpeen.

3. Arvioi havaintojesi perusteella, minkä vuoksi Kärsämäen suot on pääosin ojitettuja.

4. Lisäksi voit liittää kuvan itsestäsi tai GPS-laitteestasi Onkinevalla, mutta pyydämme, että kuvista ei pystyisi

Lähetä vastauksesi tehtäviin 1 – 3 Viestikeskuksen kautta ennen kuin loggaat löytösi. Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa, vaan tarvittaessa otamme sinuun yhteyttä.

Onkineva

Onkinevan suo (1 460 ha) sijaitsee noin 6 km Kärsämäen keskustasta pohjoiseen valtatie E75 länsi- ja itäpuolella. Suo rajoittuu pääosin vaihtelevaan moreenimaastoon, sekä etelässä peltoalueeseen ja lännessä Onkilampeen ja Juurusjärveen. Suon eteläosassa on noin 100 ha:n turvetuotantoalue.

Suon pohjoisosassa vedet laskevat Kotaojaan, josta ne jatkavat matkaansa Piipsannevan kautta Piipsanojaan ja edelleen Pyhäjokeen. Suon eteläosasta vedet puolestaan laskevat Juurusojan kautta Kärsämänjokeen ja edelleen Pyhäjokeen.

Onkineva on ojitettu lukuun ottamatta märkää keskusta-aluetta. Vallitsevat suotyypit ovat rahkaräme, rimpineva, lyhytkortinen neva, tupasvillaräme sekä vaivaiskoivua kasvavat nevaoja muuttumat. Turpeesta 1/5 on rahka- ja 4/5 saravaltaista. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jossa on runsaasti varpujen ja kortteiden jäänteitä.

Onkineva on pääosin yli metrin syvyinen 870 ha alueella, 640 ha 1,5 metrin syvyistä sekä 390 ha yli kahden metrin syvyistä. Onkinevasta noin 630 ha soveltuu energiaturpeen tuotantoon. Suon itäosassa on lisäksi 25 ha alue, joka soveltuu kasvuturvetuotantoon.

Kärsämäki

Kärsämäellä on yhteensä 106 suota, joiden yhteispinta-ala on 21 367 ha. Kunnan pinta-alasta suot peittävät noin kolmanneksen. Suot ovat pääosin (82 %) metsätaloutta varten ojitettuja rämeitä. Ainoastaan kaksi suoaluetta kuuluvat soidensuojelualueeseen. Kärsämäellä turpeentuotantoon soveltuvia suoalueita löytyy 65 suolta 5 340 hehtaarin verran.

Suot ja soistuminen

Soistuminen alkoi Suomessa yli 10 000 vuotta sitten, jolloin jääkauden jälkeen maa vapautui jäätiköstä. Suomessa vallitsi kostea ja viileä ilmasto, jotka ovat edellytyksiä tälle geologiselle prosessille. Soistuminen on itseään voimistava geologinen prosessi, jota ylläpitävät Suomen ilmasto- ja topografiset olosuhteet. Eniten soita on tasaisella vedenjakaja-alueilla. Uusia soita syntyy metsien soistuessa, vesistöjen kasvaessa umpeen sekä maankohoamisen seurauksena rannikolla.

Suotyypit

Suotyypit voidaan jakaa kolmeen eri pääluokkaan, joita ovat palsa-, aapa- sekä keidassuot. Palsasoita tavataan ainoastaan pohjoisimmassa Pohjois-Suomessa ikiroudan alueella. Palsat pitävät sisällään edelleen jäisiä turvekumpuja. Aapasuot ovat laajoja ja laakeita, joita tavataan Pohjois-Suomen alueella. Aapasuot ovat keskeltä märkiä rimpisoita, joista saadaan myös turpeenpolttoon raaka-aineita. Keidassoita tavataan Pohjanmaan rannikoilla sekä Etelä-Suomessa. Ne ovat niukkaravinteisia, sillä niiden turve on hapanta. Keidassoiden keskelle nousee reuna-alueita kuivempia kermejä.

Turve

Turvetta syntyy suokasvien epätäydellisen hajoamisen johdosta kosteissa ja hapettomissa olosuhteissa. Turpeeksi luokiteltavassa maalajissa orgaanista ainetta tulee olla vähintään 75 % kuivamassasta. Turpeen muodostuminen on jatkuva geologinen prosessi, joka Suomessa luokitellaan hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi.

Turpeen soveltuvuus biomassapolttoaineeksi määräytyy sen laajuuden, paksuuden, maatuneisuuden, turvelajin sekä fysikaalisten ominaisuuksien ja rikkipitoisuuden mukaan. Kasvu- ja ympäristöturvetuotannossa arvotetaan erityisesti turpeen maatuneisuus, rahkasammaltyyppi ja kerrostuman paksuus. Turvetuotannon yleinen paksuusedellytys on yli 1,5 metriä.

Lisätietoja

Geologia

U.S. Geological Survey

Your Tasks

1. Go to the given co-ordinates to Onkineva and tell me how you can conclude that you are in mire. Is this typical mire landscape? Explain by your conclusions why this mire has been formed in here.

2. Go to the shore of Onkilampi, and take water of the pond in your hand. Where does the color and fragrance come from? Tell in your answer to cache owner, how did you investigate pond. Please note, that especially in winter special tools are required.

3. Evaluate by your observations why most mires in Kärsämäki are drained.

4. In addition you can add picture of you or your GPS-device at Onkineva. But please make sure that you don’t spoil the questions on your photos. Adding pictures is entirely voluntary.

Send your answers for questions 1-2 through Message center . You can log the cache after you have sent the answers. If there's something wrong, we will contact you.

Onkineva

Onkineva mire (1 460 hectares) is located about 6 kilometres to north from the center of Kärsämäki on both sides of Highway E75. Mire mostly ends to slopes of moraine eskers, on the south in fields and on the west in Onkilampi and Juurusjärvi ponds. In the southern part of the mire there is about 100 hectares wide peat production area.

In the northern part of the mire water flows to Kotaoja, where water drain through Piipsanneva to Piipsanoja and from there on to Pyhäjoki. In the southern part of the mire water flows to Juurusoja, where water drains through Kärsämänjoki and from there on to Pyhäjoki.

Onkineva mire has been trenched thoroughly except the pond area in the middle. Dominant mire type is pine wooded swamp and wet open bog with different kind of grasses. 1/5 of peat is moss dominant, and 4/5 is grass intensive. Most common peat type is peat moss, where is lots of twigs and horsetail remains.

Onkineva is mostly more than a meter deep in 870 hectares area, more than a 1,5 meters deep in 640 hectares and more than two meters deep in 390 hectares area. 630 hectares in Onkineva mire is suitable for energy production. In the east side of the mire is 25 hectares area which is suitable for peat growth.

Kärsämäki

In Kärsämäki there is 106 mires, which cover 21 367 hectares. That cover a bit over a third of municipalitys area. Mires are mostly (82%) drained for forestry, only two mires are nature reserved. 65 mires covering 5 340 hectares land is evaluated suitable for energy peat production.

Birth of mires

First mires where formed in Finland more than 10 000 years ago, when the last Ice Age ended and Earth crust was released from the glacier. In Finland, climate was damp and cool, which are preconditions for this geological process. Forest turning to marsh is a self-enhancing geological process, which is maintained by the climate and topographical conditions. Mires are most common near water divide areas. New mires are formed because of forests do not drain enough, water systems are grown full and because of post-glacial rebound.

Mire types

Mire types can be divided to three different categories: palsa, aapa and keidas mires. Palsa mires are only formed in the northern Finland where is permanent frost in the ground. Palsa is a frozen peat. Aapa mire or a strong bog is usually a broad and flat, which is common to northern Finland. This mire type has wet center part, which makes it excellent source for peat production. Keidas mire or a bog, is a common mire type for coast and southern Finland. This mire type is low in nutriens because of acids. This mire type has higher center part.

Peat

Peat is formed in mires because of incomplete decomposition of plants in wet and anaerobic conditions. This soil type must have at least 75 % organic matter of it dry mass. Peat formation is an ongoing geological process, which in Finland is classified as a slowly renewable biomass fuel.

The suitability of peat for biomass fuel is determined by extent of thickness, moulderness, peat type as well as physical quality and sulfur content. In growth and energy peat production moulderness, peat type and thickness are important values. Overall thickness qualification is more than 1.5 metres.

Additional information

Geologia

U.S. Geological Survey