Monet pitävät näköaistia ihmisen tärkeimpänä aistina. Näköaistista vastaava elin, silmä, tuottaa meille tärkeätä informaatiota ympäristöstästä.
Alkeellisimpia silmän esiasteita lienevät yksisoluisten alkueliöiden valoa aistivat pigmentit, jotka vaikuttavat niiden käyttäytymiseen ja vuorokausirytmiin. Monimutkaisimmilla eliöillä nämä pigmentit keskittyvät yhdelle alueelle, josta hermo vie viestejä aivoihin. Kehittyneimmät silmät aistivat tarkasti valon eri taajuuksia ja pystyvät pimeässäkin tarkentamaan katseen kohteeseen.
Silmä toimii kuten kamera. Kameran linssi taittaa valoa niin, että digikennolle syntyy tarkka kuva. Kenno rekisteröi valon voimakkuutta ja aallonpituutta eli väriä. Silmässä mykiö toimii linssinä ja tarkentaa kuvan verkkokalvolle, jonka tappi- ja sauvasolut reagoivat valoon. Silmän iiris säätelee verkkokalvolle pääsevän valon määrää. Iiriksen keskellä on musta pupilli, joka aukeaa silmämunaan. Iiris reagoi valon määrään hyvin nopeasti, joko supistamalla tai laajentamalla pupillia. Lääkärissä tätä reaktiota testataan osoittamalla pientä taskulamppua silmään. Tällöin iiris supistaa pupillin pieneksi pisteeksi. Koska meillä on kaksi silmää vierekkäin, kykenemme näkemään kolmiulotteisesti. Ilman syvyysnäköä me törmäilisimme esineisiin ja tarttuminen vaikkapa pöydällä seisovaan juomalasiin epäonnistuisi jatkuvasti.