Savolainen on nimittäin hyvin puhelias ja seuraa rakastava. Hän on tarinan mies ennen kaikkea, ehkä tässä suhteessa innokkain kaikista suomalaisista. Savolainen pyrkii aina "hoastattelemaan" lähimmäisiään. Se, joka hoastattelloo toista, on hänen mielestään kohtelias ja vaatimaton ihminen. Tuppisuu taas hänen mielestään on koppava ja ikävä henkilö.
Juuri savolaiselta olemmekin saaneet kirjakieleen sanan: haastattelu.-interviuv. Kun savolainen kulkee rakkaassa höyrylaivassaan, antautuu hän puheisiin vennon vieraankin kanssa aivan yhtä kepeästi kuin suurissa kulttuurimaissa matkustajien on tapana. Kun laiva on täynnä matkustajia, voittaa puheen porina potkurinkin jyskytyksen. Ei hän silloinkaan naura eikä ilakoi, hän vain soittaa suutaan. Se on hänen nautintoaan"
…"Savolainen mies ei koskaan itke. Savonlainen ilmaisee riemunsa ja surunsa vain kielenkärellä. Naama pysyy värähtelemättä. Ei edes kuulu savalaisen tapoihin suuresti nauraakaan, kun kuulee vihlovan sukkeluuden. Jos nauraakin, niin se on lyhyttä, vaikkakin äänekästä.
Savolaisen luonteeseen kuuluu ennen kaikkea järkeileminen, jopa sen äärimmäinen ilmaisumuoto – viisastelu. Sitä hän harjoittaa uupumattomasti. Aivan usein tavattava tyyppi savolaisten kesken on tuo, joka pyrkii vain viisastelemaan. On sellaisiakin, jotka eivöt muuta tee kuin jokaisen ajatuksen vääntävät päälaelleen ja sille sitten irvistelevät. niin kuin sanotaan irlantilaisten tekevän.