Jääkauden väistyessä ja jäätikön perääntymisen edistyessä Pässilänvuoren alue vapautui jäistä noin 9000-9500 vuotta sitten. Perääntyvää jäätikköä seurasivat jäätikön sulamisvesien synnyttämät vesimassat. Korkeimmat Pässilänvuoren kohdat olivatkin aluksi meren luotoina. Merivaiheiden aikaiset aallokot ja tyrskyt jättivät merkkejä rannan kulloisestakin sijainnista. Näitä merivaiheiden merkkejä maastossa kutsutaan muinaisrannoiksi eli pirun pelloiksi. Maan kohoamisesta johtuen saman merivaiheen aikaiset rantamerkit voivat eri alueilla eri korkeuksilla.
Tälläkin paikalla aallokko on huuhtonut rannalta hienoimman aineksen pois, vain lohkareet ovat jääneet jäljelle. Pässilänvuoren korkein kohta, Iso-Pässilä, kohoaa 160,6 m meren pinnan yläpuolelle. Lännessä Vanha-Pässilä ja koillisessa Pikku-Pässilä. Ja vielä idempänä kohti VT3:a ovat Rotevanvuori ja Sikavuori.
Paikalle pääset parhaiten pohjoisesta Pässiläntien P-paikalta luontopolun keltaisia merkkejä seuraten. Matkaa kertyy noin 1 km suuntaansa. Jos tulet P-paikan suunnasta ohitat harvinaisen lettonevan, joka on luonnonsuojelualue. Alueella kasvaa harvinaisuuksia, joista infotaulu kertoo tarkemmin. Perillä on pöytä-penkkiyhdistelmä joten eväiden nauttiminen hienossa maisemassa onnistuu kätevästi, ja roskatkin saa laitettua roskikseen jos ei jaksa kantaa niitä kotiin saakka. Purkki on 302 ml.
Toinen suunta kätkölle on etelästä ja sen P-paikka on N62° 43.747' E22° 13.176'. Luontopolku kätkön suuntaan lähtee N62° 43.757' E22° 13.107', matkaa suuntaansa kertyy noin 1,5 km. Tämä on varmaan talvella parempi vaihtoehto vaikka pidempi, sillä pohjoispuolen Havintie ja Pässiläntie tuskin on aurattu.