Mielikki (Aninka) oli muinaissuomalaisten uskonnon jumaluus, naispuolinen metsänhenki. Mielikki oli metsän kuninkaan Tapion vaimo. Metsästysuskomusten mukaisesti metsästäjien oli joskus puheltava ja laulettava viettelevästi ja imartelevasti Mielikille saadakseen tältä lahjana saalista. Mielikkiä pidettiin metsän "taloustöiden" eli siistimisen, koristelun ja kaunistamisen hoitajana. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Mielikin uskottiin myös lepyttävän miestään Tapiota, jos tämä tuli huonolle tuulelle ja usutti voimat metsämiehiä vastaan.
Harvoin ihmisille näyttäytyessään Mielikki usein huvikseen pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Katsojan silmissä kuusikossa kulkee höperö vanhus, joka laskee mättäiden marjoja. Ihminen ei voi tietää, että metsän ylväs emäntä siinä arvioi tulevaa mustikkasatoa.
Mielikki on taitava parantaja. Hän hoitaa ansoihin jääneet käpälät ja tassut, pesästä pudonneet linnunpoikaset ja metsokukkojen taisteluhaavat. Metsän parantavat kasvit hän kerää huolellisesti talteen, ja niinpä hänellä on sopivia rohtoja myös ihmisten vaivoihin, jos joku vain keksii käydä pyytämässä. Mielikin käyttämiä kasveja ovat muun muassa kanerva ja kayaja.
Mielikkiä rukoiltiin erityisesti pienriistaa pyydettäessä. Pienriistan pyytäjän, sienestäjän ja marjastajan kannattaa lausua metsään mennessään:
"Siniviitta, viidan eukko,
mieluinen metsän emäntä!
Anna tie, avaa portti
minun metsällä käydessäni."
-Wikipedia-