Tradikätkö Rauman Nurmeksessa
Tämän pienen kätkösarjan tarkoituksena on esitellä lyhyesti muutamia raumalaisia "kyläoriginelleja", joista et (ainakaan ennen tätä) löydä paljoakaan tietoa internetistä.
Omana aikanaan heitä ei juuri mainittu sanomalehdissä ja heihin suhtauduttiin myötäelävästi - ja nykysin heitä muistetaan hyväntahtoisella kaipauksella.
Itsenäisen Lappi TL:n kunnan kuuluisin parrunveistäjä Johan (Juho) Fredrik Hakala syntyi Ruonan kylän Pirilän taloon kuuluneessa torpassa vuonna 1871. Perheessä oli kaikkiaan kymmenen lasta. Köyhissä oloissa eläneen perheen pojan piti jo varhaisessa iässä lähteä rengiksi naapurissa sijainneeseen isäntätaloon.
Hänestä tuli legendaarinen taituri piilukirveensä kanssa, mutta olihan seutu kuuluisa tämän alan tekijämiehistä. Kun ammattimiehet parrunveistossa yleensä käyttivät apuna nyöriä, jolla merkattiin ensimmäinen veistettävä sivu sekä varaa, jolla piirrettiin vastakkainen kantti, niin "Janne" ei näitä apuvehkeitä tarvinnut. Hänen silmänsä ja kätensä pitivät niin hyvin yhtä, että silmämääräinen tuumastelu ja mittatikku riittivät.
Ensimmäiset miehestä kerrotut tarinat liittyvä hänen ammattitaitoonsa - ei suinkaan ruokottomaan elämäntapaan, mutta aika lailla nuorena Juho Hakalan nimi alkoi saada kantavuutta perin rähjäisesti vaatettuna, kaikin puolin suttuisena ja elämäntavoiltaan poikkeuksellisen suurpiirteisenä veijarina, jonka mielipuuhaa oli kanssaihmisten jekuttaminen.
Puliukko Hakala ei ollut, mutta talvet työskenneltyään kesäkaudet repsahtivat hulivilimaiseen "vistailuun", kuten joutilaana eläminen tuolloin ilmaistiin. Virkavallan huijaaminen oli Präjän mielipuuhia. Kerran hän juoksi hätääntyneenä torilla seisseen konstaapelin luo ja touhotti, että hautausmaan kulmalla yks rymättyläläinen on jäänyt auton alle. Poliisi lähti kiireesti katsomaan ja Hakala esitteli tiellä olevaa, auton alle jäänyttä rymättyläläisestä autosta pudonnutta silakkaa.
Kerran hän vei markan Rauman torin kulmassa sijainneeseen säästöpankkiin, avasi tilin ja meni ulos. Tämän jälkeen hän nojasi pankin seinään ja kehui ohikulkeville: "Mnuulls stää piissa raha takanan". Sitten hän marssi tunnin kuluttua kysymään, paljonko markka on kasvanut korkoa. Kun pankkivirkailija ilmoitti ettei tietenkään vielä mitään, Hakala ilmoitti lopettavansa tilin, koska ei siellä raha mitään korkoa kasvakaan.
Präjä-Hakala poistui keskuudestamme huomaamatta loppusyksyllä 1942.
Lähde: Tapio Niemi - Raumalaisveijarit muistoissamme